20122012

Huomennahan pitäs tulla maailmanloppu, tosin sekin taijettiin perua muutama viikko si. Olipa yllättävää. No nyt pitää sitten muistaa nauttia vielä nuista 7000 vuodesta mitkä on vielä luvattu (mayojen kalenteri loppuu taas sillo). 
No tänään tein kuitenkin jotain poikkeuksellista, kävin nimittäin alkossa ostamassa valkkaria illaksi(petelle energiajuomaa ja limpparia, kun petehän ei siis juo ollenkaan alkoholia). Ollaan suunniteltu et lähdetään tänään pitkästä aikaa katsomaan rollon yöelämää. Kivaa saada hieman yhteistä aikaa ilman lapsia. Muutama tuntikin saa jo ihmeitä aikaan oman jaksamisen kannalta :)
Meinattiin et jos ois käyny laulelemassa karaokea tuolla uudessa baarissa joka avattiin tänne muutama viikko sit, pubi.fi:ssä. Ja ehkä roipparissa ja legendassakin! :) 
Voin myöntää et oon nyt kyl aika fiiliksissä :) Kivaa torstaita kaikille! 

Paimio!

Täällä sitä nyt ollaan, anoppilassa! :) Tultiin viime lauantaina ja lähetään taas takas pohjoiseen lauantaina aamusta. Kiva pieni loma tuon kaiken paskan jälkeen. 
Apua, kohta on joulu! Meil on kaikki jouluvalmistelut vielä tekemättä ja lahjat ostamatta, lukuunottamatta yhtä Jaron lahjaa. No onneksi on vielä ens viikko kokonaan aikaa :)

Tulen kirjoittamaan paremmin meijän kuulumisia kun kotiudutaan, nyt on taas kiire! MOI! 

Pimeän valoisa puoli

Kaikki on nyt paremmin kuin koskaan.
Jotenkin tuntuu, että tuo pieni ero sai meidän suhteen toimimaan paljon, PALJON paremmin kun ennen. 
Voisin nyt tänne avautua hieman tuosta koko tilanteesta. 

Mä lähdin sinne Turun reissulle lauantaina 10.11. (teen siittä oman postauksen kun kerkeän) ja olin siellä sen viikon ja kotiuduin siis silloin seuraavana lauantaina. Oli aivan mahtavaa tulla takas kotia ku oli niin kauhee ikävä lapsia ja peteä koko sen viikon ajan. Elettiin ihan normaalia arkea kunnes tiistaina petelle tuli jonkinlainen ahdistuskohtaus kun oltiin Majakassa (ennaltaehkäisevän perhetyön järjestämä ryhmä, josta saa vertaistukea ja verkostoa luotua). Mentiin sieltä suoraan sitten keskustelemaan ihmisten kanssa jotka osaavat auttaa sellaisissa tilanteissa. Jotenkin se peten ahdistunut olo meni sitten ohi ja lähdettiin hakemaan Jaroa tarhasta ja mentiin kotiin. Kaikki oli hyvin. Illalla pete oli ilmoittanut menevänsä yhteen ryhmään ja mä jäin tietenkin lasten kanssa kotiin. Kun pete sitten kotiutui yhdeksän maissa, hän sanoi kuinka meillä on kaikki paremmin kuin koskaan ja hän oli muutenkin tosi iloisen oloinen. 
Keskiviikkoaamu alkoi ihan normaalisti. Vein Jaron tarhaan ja tulin takas kotiin. Siivoiltiin ja purettiin muuttolaatikoita (ollaan siis muutettu, rovaniemellä asutaan edelleen, mutta nykyään rivarikolmiossa hieman kauempana keskustasta.) sitten olikin jo aika lähteä hakemaan Jaroa kotiin. Mentiin pysäkille oottaan linkkua, pete oli jotenki tosi vaivaantuneen oloinen ja kysyinkin muutamaan otteeseen et onko joku huonosti, pete kielsi kaiken. Kun päästiin linkkuun pete sanoi että haluaisi kotiin lepäilemään ja suunnittelikin että jäisi seuraavalla pysäkillä pois ja kävelisisi takas kotiin. Arvasin että kaikki ei oo kunnossa.
Haettiin Jaro, käytiin kaupassa ja lähdettiin takas kotiin. Kotiin päästyämme kaikki muuttui. Petestä tuli kauheen etäinen mua kohtaan ja se ravas tupakalla koko ajan, siis oikeasti se poltti varmaan 2 min välein tupakin. Näin että se oli tosi hermostunut. Se pyys muakin mukaan, mut en halunnut mennä koska aavistin, että sillä on jotain asiaa, jotain mitä en halunnut kuulla. Lopulta suostuin kuitenkin menemään peten seuraksi tupakille. Tosin se tupakka jäi multa tosi lyhyeksi. Heti kun päästiin pihalle, pete alkoi kertomaan, kuinka se on monta kertaa miettinyt et haluis erota. Siinä vaiheessa olin kuullut tarpeeksi ja menin takas sisälle. Olin ihan paniikissa ja hoin vaan päässäni: MIKSI MIKSI MIKSI? Rupesin imuroimaan ja ajatukset oli ihan sekasin. Muistan et pete kävi kysymässä multa monta kertaa että mitä mietin, en saanut sanotuksi mitään. Jonkin ajan päästä käytiin uudestaan tupakalla ja kysyin syytä, pete sanoi että ei tiedä. Toistin kysymyksen ja pete edelleen kielsi. Näin siittä et se ois halunnu sanoa jotakin, joten kysyin vielä kerran ja sitten pete sanoi että vaikka se satuttaa mua niin hän kertoo kuitenkin sen että on ihastunut toiseen. Romahdin ihan totaalisesti. Menin sisälle ja kysyin että kuka se on, pete ei suostunut kertomaan. Kysyin monta kertaa mutta en saanut vastausta. Pete näki siinä vaiheessa parhaaksi lähteä Lapin ensi-ja turvakodille lasten kanssa, ja mä en halunnut jäädä yksin kotiin joten lähdin myös mukaan. Mentiin sinne ja saatiin eri huoneet, pete oli lasten kanssa. Mä olin "enskalla" perjantaihin asti ja menin sitten takas kotiin ja pete jäi lasten kans viel sinne sit viikonlopun yli. Ne pari päivää mitä olin siel, saman katon alla peten kans, oli tuskaa. Pete oli niin kylmä mua kohtaan, se ei lohduttanu mua vaikka näki että mua sattuu. 
Keskiviikkona illalla kun mentiin enskalle, soitin mun hyvälle kaverille, johon olin tutustunut siellä Majakassa, ja kerroin tuon tilanteen ja sovittiin et meen käymään siel sen luona kylässä. Sanoin (käytän hänestä nyt nimeä Anni) Annille että käyn ensin kotona hakemassa jotain tavaroita ja menen sitten hänen luokseen. Anni sanoi että hän oli myös eronnut miehestään edellisenä iltana, että voidaan sitten lohduttaa toinen toistamme ja antaa tukea. Soitin tälle Annin exälle ja pyysin käyttämään mua kotona, silloin kuulin että Anni oli eronnut tästä miehestään syystä että oli ihastunut toiseen. Silloin tajusin. Silloin me molemmat tajuttiin. En voinut muuta kuin nauraa. Jotenkin tuntui niin helvetin pahalta mutta samaan aikaan vain nauratti kun tajusin kuka se oli kenen takia pete halus musta eron. Ja kuulimpa senkin että samaan aikaan tiistai-iltana kun pete oli siellä "ryhmässä", niin tää Anni oli ajelemassa kaupungilla yksinään. 
Menin takas enskalle ja pete tuli sit ihmetteleen että miten tulin niin nopeesti Annin luota, sanoin vain että mulla ei ole enää sille mitään asiaa. Pete tajus että tiedän. 
Menin omaan huoneeseen ja yritin soittaa Annille mut se vaan koputti. Vähän ajan päästä tuli anteeksipyyntöviesti. Eipä ollut vaikee arvata että pete oli soittamassa Annille ja kertomassa että tajusin. 
No kuitenkin perjantaina ennen kun lähdin kotiin, juteltiin peten kanssa jonkin aikaa ja se ei tiennyt enää että oliko syy eroon enää ollenkaa tää Anni. Sil oli vaan pää niin lukossa ja se oli helpoin tie sanoa että haluaa eron. Olihan meillä ollut hankalaa jo pitemmän aikaa ja mistään oikeen ei oltu puhuttu. 
Oltiin sovittu että lauantaina meen kattoon lapsia sinne enskalle ja pete tekee sitten sinä aikana mitä haluaa. Aiko mennä kaupungille, mut näin koko ajan petestä sen, että se oli menossa sinne Annin luo, vaikka kovasti kyllä väitti vastaan. Puol neljän paikkeilla pete tuli takas enskalle ja käytiin yhdessä tupakilla ja saatiin puhuttua kyllä tosi paljon, ilman riitelyä. Sovittiin että sunnuntaina menisin kans katsoon lapsia. Silloin petekin jäi enskalle siksi aikaa kun olin siellä, ja tietysti äitinikin oli. Äiti katsoi lapsia silloin pitemmän aikaa ja me saatiin puhuttua peten kanssa vieläkin enemmän ku edellisenä päivänä. Silloin näin petestä sen, että se haluaisi vielä jatkaa, vaikka pete ei ollut mitään siihen oikeen sanonutkaan. Edellisinä päivinä pete sanoi vain, että ei näe muuta vaihtoehtoa kuin eron, mutta sunnuntaina se ero ei ollut enää päällimmäisenä mielessä, ja silloin minäkin rupesin näkemään uudestaan valoa meidän suhteen puolesta, vaikka olinkin jo totuttautunut ajatukseen että "meitä" ei enää ole. 
Lähdettiin sitten taas äitini kanssa kotiin ja soiteltiin sitten peten kanssa illalla vielä ja juteltiin varmaan kolme tuntia. Silloin pete sanoi, että ei halua mitään muuta kuin tulla kotiin ja jatkaa elämää perheensä kanssa. Sovittiin että seuraavana aamuna pete ja lapset tulee kotiin ja niin he tulivatkin.
Nyt tekis kyllä mieli lähettää tälle Annille kiitosviesti koska meillä menee oikeasti PALJON paremmin kun ennen, jotenkin tuntuu että tuo tilanne teki meidän suhteelle ison palveluksen ja oikeasti pelasti meidän perheen! 

Harmittaa mulla silti tässä hommassa yksi asia, nimittäin menetin hyvän ystävän, Annin. Ja myös hänen exänsä (tai mistä mä tiedän vaikka olisivat taas yhdessä) oli mulle hyvä kaveri ja nyt kun palattiin peten kanssa yhteen niin hän laittoi kans ilmeisesti välit lopullisesti poikki, mitään sanomatta. Se harmittaa periaatteessa vielä enemmän kun tää Annin kaveruuden menetys. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt ollaan taas koko perhe onnellisesti saman katon alla! Onneksi kaikki kääntyi parhain päin :)