Ihana kamala synnytys!

Nyt kun minulla on hieman tässä aikaa, niin voisin kertoa teille hieman tuosta minun synnytyksestä. Vaikka tosin sen kertomiseen ei paljon aikaa tarvitsekaan! :) 

Viime viikolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä (21.6) klo 03:15 heräsin erittäin kipeään supistukseen, nousin, kävin vessassa ja sen jälkeen ajattelin että jatkan unia. Sänkyyn päästyäni kuuntelin hetken aikaa mieheni tyytyväistä kuorsaamista ja totesin itselleni, että nyt ei tänä yönä enempää taideta nukkuakaan. Nousin uudestaan ylös ja kävelin ympäri asuntoa kun missään asennossa ei ollut hyvä olla ja sattui vain. 

Klo 03:30 menin takaisin makkariin ja herätin peten. Pete oli ihan säikähtäneen oloinen kun kävin tökkäsemässä sitä selkään ja tokaisin vain että voi olla et joudutaan lähteen lks:lle. Samantien pete ponkas sängystä ylös ja alko hössöttään lähtemisestä, vaikka yritin sanoa, että ei ole mitään kiirettä. 

Jatkoin asunnon ympäri ravaamista ja voivottelin ku sattuu. Se kipu ei ollut mitään mitä en olisi kestänyt joten ajattelin, että ei ole vielä mihinkään kiire. Kokeilin käydä kylvyssäkin mutta se oli yhtä tuskaa olla ammeessa vaan paikallaan, joten lopetin senkin erittäin lyhyeen. 

Pian sen jälkeen pete soittikin taksin, joskus siinä klo 04:15. (vaikka en olisi vieläkään halunnut lähteä kotoa mihinkään). 

Sairaalalla oltiin klo 04:30, ja siellä mut otettiin ensin siihen tarkkailukäyrään. Kätilö tutki samalla tilanteen kohdunsuulla, olin 5cm auki. (klo oli silloin n. 04:50) Siitä meijät ohjattiin suoraan synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja kätilö tilas verikokeiden ottajan paikalle, että saan epiduraalin jos haluan, vaikka mulla olikin suunnitelmissa ottaa spinaalipuudutus. 

Klo 05:20 kätilö tuli tutkimaan tilanteen uudestaan kohdunsuulla, kun kivut alkoi käydä niin sietämättömiksi. Siinä vaiheessa olin jo 7-8cm auki ja kätilö tokas sen, mitä olin pelännyt koko raskauden, en kerennyt enään saamaan mitään puudutuksia. Sain vain jonkin kipulääkepiikin perseeseen eikä sekään auttanut kipuihin yhtään. Onneksi oli kuiten se ihana ilokaasutankki vieressä :D 

Kokeilin pomppia sellaisen jumppapallon päällä ja vetelin samalla ilokaasua, siinä vaiheessa mulla oli hyvä olla. Aloin hokemaan, että tää vauva syntyy nyt, tää syntyy! Mutta en halunnut nousta sen pallon päältä mihinkään kun siinä oli paras olla. Kätilö huusi mulle että nyt siihen pöydälle makaamaan jos kerta vauva syntyy, mutta en vain noussut siihen, joten pete joutui melkein väkisten työntämään mut takas siihen pöydälle. (klo oli silloin n. 05:45)

Vihdoin kun makasin siinä paikoillani, kätilö tutki tilanteen taas ja sanoi, että olin täysin auki ja puhkaisi lapsivesikalvot. Sen jälkeen musta tuntui, että supistukset lakkas ja mulla oli erittäin hyvä olla kun en tuntenut hetkeen yhtään kipua. Vetelin kuiten varoiksi koko ajan ilokaasua! ;)

Sitten se alkoi uudestaan, kipu jota ei voi sanoilla kuvailla! Halusin mennä takas sen pallon päälle pomppimaan, mutta kätilö käski vain makaamaan aloillaan, että vauvan pää laskeutuu alemmas. Halusin ponnistaa, mutta edelleenki kätilö hoki että makaa nyt vain aloillaan. Se oli yhtä tuskaa, teki mieli huutaa, potkia, hakata ja itkeä! Tätä jatkui muutaman supistuksen ajan, kunnes kätilö sanoi, että nyt saa ponnistaa ja minähän varmasti ponnistin! Ponnistin vain kerran   (muistaakseni) ja siinä se nyt oli, meidän oma ihana prinsessamme oli nähnyt ensimmäistä kertaa päivänvalon! <3 (Klo 05:53) 

Synnytyksen kesto:

1. vaihe alk. klo 03:30 kesto 2t 20min

2. vaihe alk. klo 05:50 kesto 3min 

istukka tuli ulos 5 min myöhemmin, eli koko synnytyksen kesto yhteensä 2h 28min!

Näin jälkikäteen ajateltuna, olen erittäin tyytyväinen siihen, että pete pakotti mut lähteen sairaalalle. Muuten ois meidän "heluna" saattanut syntyä kotona :D 

Ilokaasu, paras ystäväni synnytyksessä! 

Ilokaasun jälkeen olo oli kuin Lapintuvan pihalla olis seisonut valomerkin jälkeen :D 

Kotona ollaan!

Tässä nyt hieman parempaa kuvaa meidän pikku nyytistä :)
Täytyy kyllä myöntää, että tämä tulokas on aivan samannäköinen mitä Jaro oli ihan vauvana. 

Eilen päivällä tosiaan tultiin kotiin, ja onhan tämä vielä vähän hullunmyllyä kun pitäisi joka suuntaan keretä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee :)
Onneksi Jaro ei kuiten ole niin mustis mitä alkuun pelättiin, vaan päinvastoin! Jaro tykkää kovasti silitellä ja antaa pusuja vauvalle! 

Prinsessa syntyi

21.6.2012 klo 05:53 

3050g & 49cm 

RV 38+4

Masupäivitystä

Mulla on kauheen tylsä olo, en millään saa aikaiseksi kirjoittaa uusia postauksia! Mua oikeesti ahdistaa, koska tykkään kirjottaa mut nyt mulla ei oo vaan ollu mitää fiilistä alkaa kirjotteleen mistään. Vaikka Jarokin lähti sunnuntaina mummolaan, Ivaloon asti (!), niin mulla ois hyvin aikaa kirjoittaa, mutta siltikään "en jaksa". 
No mutta se siitä, ajattelin tulla tännekin laittamaan kuvan vauvamasusta pitkästä aikaa :)
Kuva on siis otettu tänään kun viikkoja kasassa 38+3 :)

Kummipulmia

Elikkä kuten otsikkokin jo kertoo, pähkäillään kovasti Helunalle kummeja. 
Kolmea henkilöä ollaan nyt pyydetty jo kummiksi, mutta haluttais ehkäpä lisäksi vielä yksi tai kaksi kummia. 
Mun siskonpoika oltas haluttu kummiksi, kun hän juuri nyt sopivasti suorittaa riparinkin, mutta sekin kaatui siihen kun hän täyttää 15 vuotta vasta marraskuussa. Pläääh! 
Miksi nää kummihommat on aina niin hankalia? Laskettuun aikaan on enään kaksi viikkoa ja ois kiva että kummit oisivat selvillä ennen vauvan syntymää. Ja kun lääkärikin vielä veikkaili ettei menis kovin kauaa enää synnytykseen, joten kiirettä pitää! 
Haluisin kovasti pyytää kummiksi myös jotain pitkäaikaista ystävääni, mutta kun nykyään en ole enää heidän kanssaan kovin paljon edes tekemisissä ja kaikki eivät vieläkään hyväksy minun ja peten suhdetta (vaikka eivät sitä ole sanoneetkaan, mutta sen kyllä huomaa ja kuulee muilta ihmisiltä ;)) niin en näe siinäkään mitään järkeä. 
Mitä kummius ylipäätään merkitsee suurimmalle osalle ihmisistä? Onko se "vain siistiä" olla kummi? 
Itse en tiedä millaista on olla kummi, kun minulla ei ole vielä yhtään kummilasta, enkä tiedä tuleeko edes koskaan olemaan. Sen näkee sitten aikanaan jos joku minua pyytää kummiksi :) 

Mutta nyt takaisin Helunan kummeihin. 
Tosiaan olisi mukavaa jos lapsella olisi useampi kuin kolme kummia. Jarollakin on viisi kummia ja minusta se on sopiva määrä. Ja pete tykkää kans että on useampi kummi. 
En tiedä itseni kohdalla että mistä se johtuu, mutta olen veikkaillut, että siitä kun itselläni on todella monta kummia. Ja vaikka en nykyään ole paljon edes yhteyksissä omiin kummeihini ja en tiedä muistaako osa enää edes, että ovat kummejani, niin silti minulla on muutama todella tärkeä kummi, joihin pidän kyllä yhteyttä. No taas karkasi aihe, eli takasin niihin Helunan kummeihin :)
Tuntuu että olen miettinyt pääni jo puhki kummien suhteen ja siltikään minulla ei tule yhtään sopivaa kummivaihtoehtoa enää mieleen. :( 
Yhtä tiettyä kaveriani haluaisin pyytää kummiksi, mutta hän on niin hankala tapaus, että ehkä on parempi jättää se tekemättä, valitettavasti. Tuo kaveri on aiheuttanut minulle niin paljon stressiä ja murheita, että ihan jo pelkästään oman hyvinvointini takia häntä en haluaisi nyt edes ajatella tähän kummin hommaan. Itsekästäkö? Ei minusta. 

Joten voipi olla että päädytään "vain" kolmeen kummiin, mutta siltikin haluaisin vielä pari lisää... 

Onko teillä muilla ollut hankaluuksia kummien valinnan suhteen? 

Synnytyksen odottelua

Viikkoja tänään kasassa 37+4 eli turvallisilla vesillä ollaan jo viikkojen suhteen. 
Ensinnäkin kerron heti alkuunsa että meillä ei tällä hetkellä toimi netti, niin sen vuoksi kirjoittelen vähän harvemmin siihen asti, että saadaan netti kunnolla pelaamaan :)

Maanantaina oli Jaron 1.5v neuvolalääkäri ja lääkärinä sama henkilö joka mulla on ollut neuvolalääkärinä, niin samalla sitten katsottiin mun kohdunsuun tilannetta. Heti ensimmäisenä lääkäri tokas vain että tässähän on jo vauvan pää! Elikkä vauva on niin alhaalla jo kuin voi vaan olla. Kohdunkaula on kadonnut jo lähes kokonaan ja paikat on erittäin pehmenneet kuulemma. Kohdunkaulaa lääkäri ei edes päässyt tutkimaan kun vauvan pää oli niin alhaalla, eli on nuo jatkuvat supistelut edesauttaneet edes jollain tapaa tulevaa synnytystä :)
Lääkäri tosin silloin maanantaina veikkaili ettei mene montaa päivää enää että vauva syntyy ja että neuvolaankaan ei tarvitse enää perjantaina näissä merkeissä mennä, mutta pahasti näyttää siltä että huomenna aamulla on neuvolaan lähdettävä lyllertelemään. Että nyt sitten jännätään koska tulee synnärille lähtö :) 

Mun äiti tuli tiistaina tänne meille avuksi kun en itse pahemmin voi liikuskella ja siivoilla ja Jaron kans touhuta kun sattuu niin paljon ja supistelee aikas tiheestikin. Äiti on nyt sit täällä touhuilemassa loppuviikon ja sen jälkeen lähtee käymään muutaman päivän olemassa kotonaan Ivalossa, jonne ottaa Jaronkin mukaan, oli synnytys jo ohi tai sitten ei. Ja tulevat takaisin sitten ensi viikolla joku päivä. Outoa kuvitella että Jaro lähtee monen sadan kilometrin päähän meistä muutamaksi päiväksi. Voi olla että äitillä tulee kovempi ikävä kuin pojalla. 

Huomenna aamulla mulla on neuvolaan aika jo 8.15 (!) Mitenhän ihmeessä mä jaksan herätä aamulla jo seiskan paikkeilla? No onneksi pete menee kasiin töihin niin voidaan sitten puolet matkasta kävellä samaa matkaa kun peten työpaikka sijaitsee meijän kodin ja neuvolan, aika tarkkaan puolen välin paikkeilla :) 

Viime viikon torstaina oli mun edellinen neuvolakäynti. Mun paino oli tippunut jotain vähän vajaan kilon kahessa viikossa. Yhteensä on nyt siis tippunut jotain 13kg, oon niiin tyytyväinen! Sillä Jaroa odottaessa mulla nous paino jotain 20kg, wuhuu :) 
Torstaina mulle laitettiin myös lähete labraan verikokeisiin, ja sinne mun piti mennä heti sitten perjantaina aamusta, koska mulla epäiltiin raskaushepatoosia. Onneksi nyt sitten näyttäs kuiten siltä, että mulla ei sitä ole, mutta huomenna se sitten varmistuu vielä :) 

Tein nyt tällasen tylsän kuvattoman postauksen, koska oon äitin läppärillä käymässä ja tältä koneelta en viitsi kuvia lisäillä blogiini, äiti varmaan tykkäis :D 

Täysiaikaisia ollaan!

Elikkä kuten otsikkokin jo kertoo niin tänään ollaan saavutettu täysiaikaisuuden raja, eli rv 37+0 tuli täyteen, Onneksi! 
Tätä päivää on neuvolassakin odotettu, koska tällä masukilla on tuntunut olevan niin kova kiire katsomaan maailmaa, että jo raskausviikolla 20 mulla supisteli usein ja todella kipeästi. 
Mutta onneksi meijän vauva onkin supervauva ja on viihtynyt mahassa näinkin pitkään. Ja neuvolassakin torstaina sanottiin, että ei ole enään kovin kaukana synnytys, jaiks :) 

Äidin vapaapäivä

Koti on tyhjä, ja on erittäin hiljaista. Mitään muuta ääntä ei kuulu, kuin tietokoneen hurina. Tämä johtuu siis siitä, että pete otti Jaron tänään töihin mukaansa muutamaksi tunniksi, että saisin levätä rauhassa. Uskon kuitenkin, että kun tästä tietokoneen edestä nousen niin alan siivoamaan. Nyt kun se on kerrankin mahdollista, ilman että Jaro on kaverina auttamassa :) Tosin ei siinä, kyllähän Jarosta on apuakin siivoamisessa kun hän keräilee omat lelunsa omille paikoilleen ja harjaa ja imuriakin käyttää erittäin omatoimisesti, välillä vähän liiankin :) 

Mutta siltikään Jaro ei jaksa kauaa keskittyä siivoamiseen, vaan jossakin vaiheessa kyllästyy ja alkaa leikkimään ja samalla sitten levittää ne lelutkin ympäri asuntoa. 

Mutta tänään ei. Tänään mä saan rauhassa tiskailla, imuroida, pestä lattiat ja pyykätäkin, eikä mulla ole mikään kiire. Voin välillä jopa istahtaa sohvalle teekupposen kanssa ja katsoa rauhassa telkkariakin, eikä Jaro ole mua heti kiskomassa ylös sohvalta leikkimään. 

Tuntuu niin hassulta jo pelkkä ajatuskin siitä, että voisin mennä vaan makuuhuoneeseen sänkyyn peiton alle ja nukkua pienet päikkäritkin, ilman Jaroa. 

Sitten kun olen saanut siivottua niin ajattelin lähteä käymään kirpparilla pitkästä aikaa. Jatkuvien supistusten vuoksi en oo pahemmin nyt voinut liikkua oikeen missään mut nyt mietin, että jos hitaasti kävelisin ja välillä istuisinkin jossakin penkillä niin ehkä uskaltaisin lähteä hissuksiin sinne kirpparille samoileen. 

Mut saa nyt nähdä, nyt jo on pelkästään istumalla tullut muutamia tosi kipeitä supistuksia. Että voi olla että kaikki suunnitelmat jää toteuttamatta ja lepäilen vaan :) 

Enkä tässäkään kuvassa omista mustaa silmää
 vaan tuo johtuu kamerasta tai sit se on joku varjostus :D 

Pannaria jätskin kera!

Ajattelimpas sitten kirjoittaa vielä yhden postauksen tälle päivälle, ku on jääny tää kirjoittelu nyt hieman vähemmälle. 

Oon ollu kauheen tylsä ja en oo pitäny kameraa mukana kun ollaan käyty ulkoilemassa, ja nyt jälkikäteen se harmittaa. No mutta onneksi kesä on vasta aluillaan :) 

Tehtiin äsken pannaria, ja vaikka itse sanonkin, niiin se oli aivan törkeen hyvää. 

Tein sen varmaan 20-vuotta vanhan ohjeen mukaan ja siksi se onkin niin parasta, koska siinä on käytetty reilusti voita ja sokeria. Kyllä sitä välillä saa herkutella :) Tosin ei tuota pystynyt kyllä kovin paljon syömään kun alkoi jo ällöttämään sen makeus ja se rasvan määrä... 

Siitepölyallergiaaaa

En voi sietää! 
Mulla kutisee silmät, nenä on ihan tukossa, aivastuttaa jatkuvasti. Ja paljon, paljon muuta paskaa, mitä tuo iki-ihana siitepölyallergia voikaan aiheuttaa. 
Sen lisäksi meijän asunnossa on ihan tukalan kuuma, kun aurinko paistaa ensin keittiön ja makkarin ikkunasta koko aamun ja aamupäivän, sit menee pari-kolme tuntia niin tuo armas aurinko siirtyy möllöttään olohuoneen ikkunasta koko loppupäiväksi. 
Patterit on pois päältä mutta siltikin tuntuu että tänne paahtuu. Tuntuu ihan ku oltas saunassa koko päivän vaatteet päällä. 
Mikä siis helpottamaan tätä tukalaa kuumuutta, kun ikkunoitakaan ei voi aukaista, juurikaan tuon siitepölyn takia :( 

Ja tähän kuumuuteen ei yhtään helpota nuo ihanat liitoskivut ja lonkkakivut. Välillä tuntuu että joku polttais sytkärin kans mun jalkoväliä. Ällöttävää ja inhottavaa mutta harmillisen totta :/
Tänään viikkoja 36+1 eli ei ois enää kauaa laskettuun aikaan. 
Kovasti enteilee et tää vauva syntys jo hyvissä ajoin, mutta mun tuurilla kituuttelen vielä kaksi viikkoa yli lasketun ajankin kuumuudessa ja siitepölyssä näitten kaikkien kipujen kanssa. 
Eikä oloa yhtään helpota se, että mulla on lapaluut niin jumissa, että hengittäminenkin sattuu. 
No nyt lopetan tämän valittamisen ja yritän nauttia tästä ajasta kun Jaro on päikkäreillä! Tsau!

Söpöä!

Vaikka normaalisti en mainoksista tykkää, niin tämä mainospätkä on sitten niin ihanan, suloisen, hellyyttävä, että voiko siittä olla tykkäämättä?? :') 

Katso ja ihastu!