Huomennahan pitäs tulla maailmanloppu, tosin sekin taijettiin perua muutama viikko si. Olipa yllättävää. No nyt pitää sitten muistaa nauttia vielä nuista 7000 vuodesta mitkä on vielä luvattu (mayojen kalenteri loppuu taas sillo).
No tänään tein kuitenkin jotain poikkeuksellista, kävin nimittäin alkossa ostamassa valkkaria illaksi(petelle energiajuomaa ja limpparia, kun petehän ei siis juo ollenkaan alkoholia). Ollaan suunniteltu et lähdetään tänään pitkästä aikaa katsomaan rollon yöelämää. Kivaa saada hieman yhteistä aikaa ilman lapsia. Muutama tuntikin saa jo ihmeitä aikaan oman jaksamisen kannalta :)
Meinattiin et jos ois käyny laulelemassa karaokea tuolla uudessa baarissa joka avattiin tänne muutama viikko sit, pubi.fi:ssä. Ja ehkä roipparissa ja legendassakin! :)
Voin myöntää et oon nyt kyl aika fiiliksissä :) Kivaa torstaita kaikille!
torstai 20. joulukuuta 2012
torstai 13. joulukuuta 2012
Paimio!
Täällä sitä nyt ollaan, anoppilassa! :) Tultiin viime lauantaina ja lähetään taas takas pohjoiseen lauantaina aamusta. Kiva pieni loma tuon kaiken paskan jälkeen.
Apua, kohta on joulu! Meil on kaikki jouluvalmistelut vielä tekemättä ja lahjat ostamatta, lukuunottamatta yhtä Jaron lahjaa. No onneksi on vielä ens viikko kokonaan aikaa :)
Tulen kirjoittamaan paremmin meijän kuulumisia kun kotiudutaan, nyt on taas kiire! MOI!
Apua, kohta on joulu! Meil on kaikki jouluvalmistelut vielä tekemättä ja lahjat ostamatta, lukuunottamatta yhtä Jaron lahjaa. No onneksi on vielä ens viikko kokonaan aikaa :)
Tulen kirjoittamaan paremmin meijän kuulumisia kun kotiudutaan, nyt on taas kiire! MOI!
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Pimeän valoisa puoli
Kaikki on nyt paremmin kuin koskaan.
Jotenkin tuntuu, että tuo pieni ero sai meidän suhteen toimimaan paljon, PALJON paremmin kun ennen.
Voisin nyt tänne avautua hieman tuosta koko tilanteesta.
Mä lähdin sinne Turun reissulle lauantaina 10.11. (teen siittä oman postauksen kun kerkeän) ja olin siellä sen viikon ja kotiuduin siis silloin seuraavana lauantaina. Oli aivan mahtavaa tulla takas kotia ku oli niin kauhee ikävä lapsia ja peteä koko sen viikon ajan. Elettiin ihan normaalia arkea kunnes tiistaina petelle tuli jonkinlainen ahdistuskohtaus kun oltiin Majakassa (ennaltaehkäisevän perhetyön järjestämä ryhmä, josta saa vertaistukea ja verkostoa luotua). Mentiin sieltä suoraan sitten keskustelemaan ihmisten kanssa jotka osaavat auttaa sellaisissa tilanteissa. Jotenkin se peten ahdistunut olo meni sitten ohi ja lähdettiin hakemaan Jaroa tarhasta ja mentiin kotiin. Kaikki oli hyvin. Illalla pete oli ilmoittanut menevänsä yhteen ryhmään ja mä jäin tietenkin lasten kanssa kotiin. Kun pete sitten kotiutui yhdeksän maissa, hän sanoi kuinka meillä on kaikki paremmin kuin koskaan ja hän oli muutenkin tosi iloisen oloinen.
Keskiviikkoaamu alkoi ihan normaalisti. Vein Jaron tarhaan ja tulin takas kotiin. Siivoiltiin ja purettiin muuttolaatikoita (ollaan siis muutettu, rovaniemellä asutaan edelleen, mutta nykyään rivarikolmiossa hieman kauempana keskustasta.) sitten olikin jo aika lähteä hakemaan Jaroa kotiin. Mentiin pysäkille oottaan linkkua, pete oli jotenki tosi vaivaantuneen oloinen ja kysyinkin muutamaan otteeseen et onko joku huonosti, pete kielsi kaiken. Kun päästiin linkkuun pete sanoi että haluaisi kotiin lepäilemään ja suunnittelikin että jäisi seuraavalla pysäkillä pois ja kävelisisi takas kotiin. Arvasin että kaikki ei oo kunnossa.
Haettiin Jaro, käytiin kaupassa ja lähdettiin takas kotiin. Kotiin päästyämme kaikki muuttui. Petestä tuli kauheen etäinen mua kohtaan ja se ravas tupakalla koko ajan, siis oikeasti se poltti varmaan 2 min välein tupakin. Näin että se oli tosi hermostunut. Se pyys muakin mukaan, mut en halunnut mennä koska aavistin, että sillä on jotain asiaa, jotain mitä en halunnut kuulla. Lopulta suostuin kuitenkin menemään peten seuraksi tupakille. Tosin se tupakka jäi multa tosi lyhyeksi. Heti kun päästiin pihalle, pete alkoi kertomaan, kuinka se on monta kertaa miettinyt et haluis erota. Siinä vaiheessa olin kuullut tarpeeksi ja menin takas sisälle. Olin ihan paniikissa ja hoin vaan päässäni: MIKSI MIKSI MIKSI? Rupesin imuroimaan ja ajatukset oli ihan sekasin. Muistan et pete kävi kysymässä multa monta kertaa että mitä mietin, en saanut sanotuksi mitään. Jonkin ajan päästä käytiin uudestaan tupakalla ja kysyin syytä, pete sanoi että ei tiedä. Toistin kysymyksen ja pete edelleen kielsi. Näin siittä et se ois halunnu sanoa jotakin, joten kysyin vielä kerran ja sitten pete sanoi että vaikka se satuttaa mua niin hän kertoo kuitenkin sen että on ihastunut toiseen. Romahdin ihan totaalisesti. Menin sisälle ja kysyin että kuka se on, pete ei suostunut kertomaan. Kysyin monta kertaa mutta en saanut vastausta. Pete näki siinä vaiheessa parhaaksi lähteä Lapin ensi-ja turvakodille lasten kanssa, ja mä en halunnut jäädä yksin kotiin joten lähdin myös mukaan. Mentiin sinne ja saatiin eri huoneet, pete oli lasten kanssa. Mä olin "enskalla" perjantaihin asti ja menin sitten takas kotiin ja pete jäi lasten kans viel sinne sit viikonlopun yli. Ne pari päivää mitä olin siel, saman katon alla peten kans, oli tuskaa. Pete oli niin kylmä mua kohtaan, se ei lohduttanu mua vaikka näki että mua sattuu.
Keskiviikkona illalla kun mentiin enskalle, soitin mun hyvälle kaverille, johon olin tutustunut siellä Majakassa, ja kerroin tuon tilanteen ja sovittiin et meen käymään siel sen luona kylässä. Sanoin (käytän hänestä nyt nimeä Anni) Annille että käyn ensin kotona hakemassa jotain tavaroita ja menen sitten hänen luokseen. Anni sanoi että hän oli myös eronnut miehestään edellisenä iltana, että voidaan sitten lohduttaa toinen toistamme ja antaa tukea. Soitin tälle Annin exälle ja pyysin käyttämään mua kotona, silloin kuulin että Anni oli eronnut tästä miehestään syystä että oli ihastunut toiseen. Silloin tajusin. Silloin me molemmat tajuttiin. En voinut muuta kuin nauraa. Jotenkin tuntui niin helvetin pahalta mutta samaan aikaan vain nauratti kun tajusin kuka se oli kenen takia pete halus musta eron. Ja kuulimpa senkin että samaan aikaan tiistai-iltana kun pete oli siellä "ryhmässä", niin tää Anni oli ajelemassa kaupungilla yksinään.
Menin takas enskalle ja pete tuli sit ihmetteleen että miten tulin niin nopeesti Annin luota, sanoin vain että mulla ei ole enää sille mitään asiaa. Pete tajus että tiedän.
Menin omaan huoneeseen ja yritin soittaa Annille mut se vaan koputti. Vähän ajan päästä tuli anteeksipyyntöviesti. Eipä ollut vaikee arvata että pete oli soittamassa Annille ja kertomassa että tajusin.
No kuitenkin perjantaina ennen kun lähdin kotiin, juteltiin peten kanssa jonkin aikaa ja se ei tiennyt enää että oliko syy eroon enää ollenkaa tää Anni. Sil oli vaan pää niin lukossa ja se oli helpoin tie sanoa että haluaa eron. Olihan meillä ollut hankalaa jo pitemmän aikaa ja mistään oikeen ei oltu puhuttu.
Oltiin sovittu että lauantaina meen kattoon lapsia sinne enskalle ja pete tekee sitten sinä aikana mitä haluaa. Aiko mennä kaupungille, mut näin koko ajan petestä sen, että se oli menossa sinne Annin luo, vaikka kovasti kyllä väitti vastaan. Puol neljän paikkeilla pete tuli takas enskalle ja käytiin yhdessä tupakilla ja saatiin puhuttua kyllä tosi paljon, ilman riitelyä. Sovittiin että sunnuntaina menisin kans katsoon lapsia. Silloin petekin jäi enskalle siksi aikaa kun olin siellä, ja tietysti äitinikin oli. Äiti katsoi lapsia silloin pitemmän aikaa ja me saatiin puhuttua peten kanssa vieläkin enemmän ku edellisenä päivänä. Silloin näin petestä sen, että se haluaisi vielä jatkaa, vaikka pete ei ollut mitään siihen oikeen sanonutkaan. Edellisinä päivinä pete sanoi vain, että ei näe muuta vaihtoehtoa kuin eron, mutta sunnuntaina se ero ei ollut enää päällimmäisenä mielessä, ja silloin minäkin rupesin näkemään uudestaan valoa meidän suhteen puolesta, vaikka olinkin jo totuttautunut ajatukseen että "meitä" ei enää ole.
Lähdettiin sitten taas äitini kanssa kotiin ja soiteltiin sitten peten kanssa illalla vielä ja juteltiin varmaan kolme tuntia. Silloin pete sanoi, että ei halua mitään muuta kuin tulla kotiin ja jatkaa elämää perheensä kanssa. Sovittiin että seuraavana aamuna pete ja lapset tulee kotiin ja niin he tulivatkin.
Nyt tekis kyllä mieli lähettää tälle Annille kiitosviesti koska meillä menee oikeasti PALJON paremmin kun ennen, jotenkin tuntuu että tuo tilanne teki meidän suhteelle ison palveluksen ja oikeasti pelasti meidän perheen!
Harmittaa mulla silti tässä hommassa yksi asia, nimittäin menetin hyvän ystävän, Annin. Ja myös hänen exänsä (tai mistä mä tiedän vaikka olisivat taas yhdessä) oli mulle hyvä kaveri ja nyt kun palattiin peten kanssa yhteen niin hän laittoi kans ilmeisesti välit lopullisesti poikki, mitään sanomatta. Se harmittaa periaatteessa vielä enemmän kun tää Annin kaveruuden menetys.
Jotenkin tuntuu, että tuo pieni ero sai meidän suhteen toimimaan paljon, PALJON paremmin kun ennen.
Voisin nyt tänne avautua hieman tuosta koko tilanteesta.
Mä lähdin sinne Turun reissulle lauantaina 10.11. (teen siittä oman postauksen kun kerkeän) ja olin siellä sen viikon ja kotiuduin siis silloin seuraavana lauantaina. Oli aivan mahtavaa tulla takas kotia ku oli niin kauhee ikävä lapsia ja peteä koko sen viikon ajan. Elettiin ihan normaalia arkea kunnes tiistaina petelle tuli jonkinlainen ahdistuskohtaus kun oltiin Majakassa (ennaltaehkäisevän perhetyön järjestämä ryhmä, josta saa vertaistukea ja verkostoa luotua). Mentiin sieltä suoraan sitten keskustelemaan ihmisten kanssa jotka osaavat auttaa sellaisissa tilanteissa. Jotenkin se peten ahdistunut olo meni sitten ohi ja lähdettiin hakemaan Jaroa tarhasta ja mentiin kotiin. Kaikki oli hyvin. Illalla pete oli ilmoittanut menevänsä yhteen ryhmään ja mä jäin tietenkin lasten kanssa kotiin. Kun pete sitten kotiutui yhdeksän maissa, hän sanoi kuinka meillä on kaikki paremmin kuin koskaan ja hän oli muutenkin tosi iloisen oloinen.
Keskiviikkoaamu alkoi ihan normaalisti. Vein Jaron tarhaan ja tulin takas kotiin. Siivoiltiin ja purettiin muuttolaatikoita (ollaan siis muutettu, rovaniemellä asutaan edelleen, mutta nykyään rivarikolmiossa hieman kauempana keskustasta.) sitten olikin jo aika lähteä hakemaan Jaroa kotiin. Mentiin pysäkille oottaan linkkua, pete oli jotenki tosi vaivaantuneen oloinen ja kysyinkin muutamaan otteeseen et onko joku huonosti, pete kielsi kaiken. Kun päästiin linkkuun pete sanoi että haluaisi kotiin lepäilemään ja suunnittelikin että jäisi seuraavalla pysäkillä pois ja kävelisisi takas kotiin. Arvasin että kaikki ei oo kunnossa.
Haettiin Jaro, käytiin kaupassa ja lähdettiin takas kotiin. Kotiin päästyämme kaikki muuttui. Petestä tuli kauheen etäinen mua kohtaan ja se ravas tupakalla koko ajan, siis oikeasti se poltti varmaan 2 min välein tupakin. Näin että se oli tosi hermostunut. Se pyys muakin mukaan, mut en halunnut mennä koska aavistin, että sillä on jotain asiaa, jotain mitä en halunnut kuulla. Lopulta suostuin kuitenkin menemään peten seuraksi tupakille. Tosin se tupakka jäi multa tosi lyhyeksi. Heti kun päästiin pihalle, pete alkoi kertomaan, kuinka se on monta kertaa miettinyt et haluis erota. Siinä vaiheessa olin kuullut tarpeeksi ja menin takas sisälle. Olin ihan paniikissa ja hoin vaan päässäni: MIKSI MIKSI MIKSI? Rupesin imuroimaan ja ajatukset oli ihan sekasin. Muistan et pete kävi kysymässä multa monta kertaa että mitä mietin, en saanut sanotuksi mitään. Jonkin ajan päästä käytiin uudestaan tupakalla ja kysyin syytä, pete sanoi että ei tiedä. Toistin kysymyksen ja pete edelleen kielsi. Näin siittä et se ois halunnu sanoa jotakin, joten kysyin vielä kerran ja sitten pete sanoi että vaikka se satuttaa mua niin hän kertoo kuitenkin sen että on ihastunut toiseen. Romahdin ihan totaalisesti. Menin sisälle ja kysyin että kuka se on, pete ei suostunut kertomaan. Kysyin monta kertaa mutta en saanut vastausta. Pete näki siinä vaiheessa parhaaksi lähteä Lapin ensi-ja turvakodille lasten kanssa, ja mä en halunnut jäädä yksin kotiin joten lähdin myös mukaan. Mentiin sinne ja saatiin eri huoneet, pete oli lasten kanssa. Mä olin "enskalla" perjantaihin asti ja menin sitten takas kotiin ja pete jäi lasten kans viel sinne sit viikonlopun yli. Ne pari päivää mitä olin siel, saman katon alla peten kans, oli tuskaa. Pete oli niin kylmä mua kohtaan, se ei lohduttanu mua vaikka näki että mua sattuu.
Keskiviikkona illalla kun mentiin enskalle, soitin mun hyvälle kaverille, johon olin tutustunut siellä Majakassa, ja kerroin tuon tilanteen ja sovittiin et meen käymään siel sen luona kylässä. Sanoin (käytän hänestä nyt nimeä Anni) Annille että käyn ensin kotona hakemassa jotain tavaroita ja menen sitten hänen luokseen. Anni sanoi että hän oli myös eronnut miehestään edellisenä iltana, että voidaan sitten lohduttaa toinen toistamme ja antaa tukea. Soitin tälle Annin exälle ja pyysin käyttämään mua kotona, silloin kuulin että Anni oli eronnut tästä miehestään syystä että oli ihastunut toiseen. Silloin tajusin. Silloin me molemmat tajuttiin. En voinut muuta kuin nauraa. Jotenkin tuntui niin helvetin pahalta mutta samaan aikaan vain nauratti kun tajusin kuka se oli kenen takia pete halus musta eron. Ja kuulimpa senkin että samaan aikaan tiistai-iltana kun pete oli siellä "ryhmässä", niin tää Anni oli ajelemassa kaupungilla yksinään.
Menin takas enskalle ja pete tuli sit ihmetteleen että miten tulin niin nopeesti Annin luota, sanoin vain että mulla ei ole enää sille mitään asiaa. Pete tajus että tiedän.
Menin omaan huoneeseen ja yritin soittaa Annille mut se vaan koputti. Vähän ajan päästä tuli anteeksipyyntöviesti. Eipä ollut vaikee arvata että pete oli soittamassa Annille ja kertomassa että tajusin.
No kuitenkin perjantaina ennen kun lähdin kotiin, juteltiin peten kanssa jonkin aikaa ja se ei tiennyt enää että oliko syy eroon enää ollenkaa tää Anni. Sil oli vaan pää niin lukossa ja se oli helpoin tie sanoa että haluaa eron. Olihan meillä ollut hankalaa jo pitemmän aikaa ja mistään oikeen ei oltu puhuttu.
Oltiin sovittu että lauantaina meen kattoon lapsia sinne enskalle ja pete tekee sitten sinä aikana mitä haluaa. Aiko mennä kaupungille, mut näin koko ajan petestä sen, että se oli menossa sinne Annin luo, vaikka kovasti kyllä väitti vastaan. Puol neljän paikkeilla pete tuli takas enskalle ja käytiin yhdessä tupakilla ja saatiin puhuttua kyllä tosi paljon, ilman riitelyä. Sovittiin että sunnuntaina menisin kans katsoon lapsia. Silloin petekin jäi enskalle siksi aikaa kun olin siellä, ja tietysti äitinikin oli. Äiti katsoi lapsia silloin pitemmän aikaa ja me saatiin puhuttua peten kanssa vieläkin enemmän ku edellisenä päivänä. Silloin näin petestä sen, että se haluaisi vielä jatkaa, vaikka pete ei ollut mitään siihen oikeen sanonutkaan. Edellisinä päivinä pete sanoi vain, että ei näe muuta vaihtoehtoa kuin eron, mutta sunnuntaina se ero ei ollut enää päällimmäisenä mielessä, ja silloin minäkin rupesin näkemään uudestaan valoa meidän suhteen puolesta, vaikka olinkin jo totuttautunut ajatukseen että "meitä" ei enää ole.
Lähdettiin sitten taas äitini kanssa kotiin ja soiteltiin sitten peten kanssa illalla vielä ja juteltiin varmaan kolme tuntia. Silloin pete sanoi, että ei halua mitään muuta kuin tulla kotiin ja jatkaa elämää perheensä kanssa. Sovittiin että seuraavana aamuna pete ja lapset tulee kotiin ja niin he tulivatkin.
Nyt tekis kyllä mieli lähettää tälle Annille kiitosviesti koska meillä menee oikeasti PALJON paremmin kun ennen, jotenkin tuntuu että tuo tilanne teki meidän suhteelle ison palveluksen ja oikeasti pelasti meidän perheen!
Harmittaa mulla silti tässä hommassa yksi asia, nimittäin menetin hyvän ystävän, Annin. Ja myös hänen exänsä (tai mistä mä tiedän vaikka olisivat taas yhdessä) oli mulle hyvä kaveri ja nyt kun palattiin peten kanssa yhteen niin hän laittoi kans ilmeisesti välit lopullisesti poikki, mitään sanomatta. Se harmittaa periaatteessa vielä enemmän kun tää Annin kaveruuden menetys.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nyt ollaan taas koko perhe onnellisesti saman katon alla! Onneksi kaikki kääntyi parhain päin :)
lauantai 24. marraskuuta 2012
Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Muuta en nyt oikein osaa sanoa.
Oon niin rikki.
Tarvii kasata oma pää ja tajuta koko tilanne.
Ero, tätä en ois ikinä uskonut.
Oon niin rikki.
Tarvii kasata oma pää ja tajuta koko tilanne.
Ero, tätä en ois ikinä uskonut.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Jaro 2v & Inariina 4kk
Kuten otsikkokin jo kertooo niin Jarolla oli perjantaina 2-vuotis synttäripäivä, tosin lauantaina niitä vasta juhlittiin. Ja Inariina täytti sunnuntaina 4 kuukautta (!!)
Mun vauvat kasvaa liian nopeesti!
Kamera on hukassa synttäripippaloiden jäljiltä, mut lisäilen kuvia kun löydän sen :)
Mun vauvat kasvaa liian nopeesti!
Kamera on hukassa synttäripippaloiden jäljiltä, mut lisäilen kuvia kun löydän sen :)
 |
| Kuva täältä! |
maanantai 22. lokakuuta 2012
Uudet tuulet puhaltaa.
Oon jo pidempään haaveillu siitä, että muutettas pois Rovaniemeltä, jonnekki etelämmäs. No tänään tultiin sitten siihen tulokseen, että muutetaan jonnekin muualle. Pääasia vaan, että pääsen pois rollosta.
Tällä hetkellä meillä on erittäin vahvana lempparina Riihimäki (oon siis joskus lapsena asunut äitini kanssa siellä) ja toinen vaihtoehto ois Turku (petellä asuu suku siellä suunnalla). Vähän kyllä jännittää lähteä muuttamaan toiselle puolelle suomea, mut rohkea rokan syö :)
Nyt vaan tarvis löytää kiva asunto ja tietenkin petelle se työpaikka on ehdoton!
Ooooo en malttas millään ooottaa et pääsen pois täältä rollosta!
Tällä hetkellä meillä on erittäin vahvana lempparina Riihimäki (oon siis joskus lapsena asunut äitini kanssa siellä) ja toinen vaihtoehto ois Turku (petellä asuu suku siellä suunnalla). Vähän kyllä jännittää lähteä muuttamaan toiselle puolelle suomea, mut rohkea rokan syö :)
Nyt vaan tarvis löytää kiva asunto ja tietenkin petelle se työpaikka on ehdoton!
Ooooo en malttas millään ooottaa et pääsen pois täältä rollosta!
 |
| Kuva täältä! |
torstai 18. lokakuuta 2012
Hauska!
Laita Googlen hakusanaksi nimesi ja osaa. Esim. "Kalle osaa", muista lainausmerkit!
Listaa 5 asiaa jota "osaat".
1. Heidi osaa ajaa jo autoa, mopoa ja polkupyörää.
2. Heidi osaa yhdistellä vaatteita.
3. Heidi osaa kyllä pukeutua mut pään sisältö onkin ihan eri asia.
4. Heidi osaa paremmin kuin kukaan muu tässä maassa.
5. Heidi osaa olla myös hieman itsekäs.
 |
| HEIDI |
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Vaatepaketti Inariinalle.
Suurin osa vaatteista on täysin käyttämättömiä ja loppuja on käytetty vain muutamaan otteeseen.
 |
| Mekkoja |
 |
| Bodeja 8kpl |
 |
| 3 Housut |
 |
| Mekkoja |
 |
| L&B mekko, kuin uusi! |
 |
| Huppari(oik.) ja kaksi paitaa |
 |
| Fleecehaalari |
 |
| NIKEn oloasu, UUSI |
 |
| Yöpuku |
 |
| Villasukat, legginssit ja hame |
 |
| Toppahaalari 74cm, keväällä sopiva varmastikin :) |
 |
| Lisää yöpukuja :) |
 |
| Kaksi boleroa, näihin rakastuin heti! |
 |
| Bamse setti, tunika ja legginssit. |
 |
| Lisää mekkoja, kuin uusia! |
 |
| Pari paitaa. |
Ivalo 27.-29.7.2012
Vesicrossit ja silleen.
Elikkä heinäkuun lopulla oli ivalossa suuuri tapahtuma, vesicrossit. Meil oli suunnitteilla koko perheen voimin sinne lähteä, mutta se ei sitten onnistunut niin minä lähdin yksin Ivaloon tuoksi viikonlopuksi. Ja oli kyllä kivaa, se täytyy myöntää. Oli niin mukava nähdä kaikkia kavereita, kun yleensä vesicrossien aikaan lähestulkoon kaikki niin nykyiset kuin entisetkin ivalolaiset rantautuu ivaloon :)
Nuo pari päivää mitä olin ivalossa oli aika kiireisiä, koska mun piti keretä niin montaa kaveria ja sukulaista näkemään. Valitettavasti kaikkialle en kerinnytkään :/
Mulla oli kamerakin koko ajan joka paikassa mukana, mutta enhän minä muistanut ottaa niitä kuvia kovin paljoa.
Elikkä heinäkuun lopulla oli ivalossa suuuri tapahtuma, vesicrossit. Meil oli suunnitteilla koko perheen voimin sinne lähteä, mutta se ei sitten onnistunut niin minä lähdin yksin Ivaloon tuoksi viikonlopuksi. Ja oli kyllä kivaa, se täytyy myöntää. Oli niin mukava nähdä kaikkia kavereita, kun yleensä vesicrossien aikaan lähestulkoon kaikki niin nykyiset kuin entisetkin ivalolaiset rantautuu ivaloon :)
Nuo pari päivää mitä olin ivalossa oli aika kiireisiä, koska mun piti keretä niin montaa kaveria ja sukulaista näkemään. Valitettavasti kaikkialle en kerinnytkään :/
Mulla oli kamerakin koko ajan joka paikassa mukana, mutta enhän minä muistanut ottaa niitä kuvia kovin paljoa.
 |
ÄÄÄÄ oooon ihan räjähtäneen näkönen, oli ulkokeikka ja vettä satoi. Mut Jukka Poika on IHANA! <3 |
tiistai 16. lokakuuta 2012
Aikaansaamaton ihminen
Kuten jo otsikkokin kertoo, pidän itseäni erittäin aikaansaamattomana ihmisenä. Mun on pitänyt monta kertaa aloittaa postaus, mutta jotenkin ihmeenkaupalla se jää aina tekemättä. Oon niin kiukkunen itselleni, koska haluaisin kirjottaa, ja tykkäänkin kirjottaa, mutta jotenkin se vain ei nappaa. Nyt tarvis vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjottaa muutamana päivänä putkeen niin ehkä ne kirjoitushalut sieltä sitten kovenis niin paljon että kirjoittelisin useamminkin :)
Mulla on ollut monta asiaa mielessä mistä tarvis kirjottaa, mut unohdan ne sitten aina! Kääk!
No marraskuun alussa mä saan vähän erilaisuutta mun arkirutiineihin. Mä nimittäin pääsen yksin lähtemään viikon lomalle Turkuun!
Kattelin netissä VR:n alennushintoja ja kysyin sitten varovaisesti peteltä, että saanko lähteä hänen mummin ja vaarin luokse viikoksi lomailemaan. Ja eihän pete voinut mitään muuta kuin suostua kun niin nätisti kysyin ;) Varasin sitten liput roi-turku ja turku-roi, hintaa nuille lipuille tuli yhteensä 20€(!!)
Oon niin fiiliksissä, etten jaksais enää millään odottaa!
Ollaan myös suunniteltu mun yhden ystävän kanssa, että mennään ruotsin risteilylle sillon 11.marraskuuta. Jännittää.
No joo. Mä tuun taas kirjottaan jotain fiksumpaa kun jaksan ja huvittaa ja ylipäätään kerkeän. Hyvää yötä! :)
Mulla on ollut monta asiaa mielessä mistä tarvis kirjottaa, mut unohdan ne sitten aina! Kääk!
No marraskuun alussa mä saan vähän erilaisuutta mun arkirutiineihin. Mä nimittäin pääsen yksin lähtemään viikon lomalle Turkuun!
Kattelin netissä VR:n alennushintoja ja kysyin sitten varovaisesti peteltä, että saanko lähteä hänen mummin ja vaarin luokse viikoksi lomailemaan. Ja eihän pete voinut mitään muuta kuin suostua kun niin nätisti kysyin ;) Varasin sitten liput roi-turku ja turku-roi, hintaa nuille lipuille tuli yhteensä 20€(!!)
Oon niin fiiliksissä, etten jaksais enää millään odottaa!
Ollaan myös suunniteltu mun yhden ystävän kanssa, että mennään ruotsin risteilylle sillon 11.marraskuuta. Jännittää.
No joo. Mä tuun taas kirjottaan jotain fiksumpaa kun jaksan ja huvittaa ja ylipäätään kerkeän. Hyvää yötä! :)
tiistai 2. lokakuuta 2012
Paluu sosiaaliseen elämään.
Vihdoin se tapahtui! Nimittäin me saatiin aikaseks korjauttaa meidän läppis. Laskeskeltiin, että tulee halvemmaksi tässä vaiheessa viel korjauttaa ku ostaa uusi.
Eiliseksi oltiin tilattu joku tietokonenörtti Helpsonilta kattoo meijän konetta, puolentoista tunnin työn jälkeen oli ihanaa kuulla että kone taas pelittää. Nyt sit kauhulla odotellaan laskua joka sujahtaa postiluukusta joku päivä.
No kuitenkin, nyt kun kone toimii niin sehän tarkoittaa sitä, että pystyn useammin kirjoittelemaan ja laittamaan kuviakin näihin postauksiin. Oon niin innoissani että tekis mieli vaan nyt koko ajan kirjottaa ja laittaa kuvapostauksia kesältä :) Täytyy kuitenkin nyt odottaa hetkeä, että lapset antaa mulle semmoiseen aikaa.
No kuitenkin. Me ollaan nyt kuljettu lasten kanssa sellaisessa Majakka-ryhmässä, jonka järjestäjänä toimii Perhetyö. Neuvolassa meille siittä kerrottiin, ja minähän innostuin kun kuulin, että se on kaksi kertaa viikossa ja sehän tarkoittaa sitä, että mä pääsen ulos täältä asunnosta, koska muuten mä en saa aikaseks tehä mitään järkevää muuta ku olla vaan.
Siellä Majakassa on kivaa kun siellä käy muitakin, jollain tapaa, samassa tilanteessa olevia perheitä. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin! :)
Tuon Majakan vetäjä huomasi viime viikolla yhden erittäin oleellisen asian, jota kukaan muu neuvolantäti tai lääkäri ei ole Jarossa huomannut. On kyllä ihmetelty sitä Jaron puheenkehitystä, kun niitä sanoja ei niin kauheasti tule vaikka yritys onkin ollut kova jo pitkän aikaa, mutta kukaan ei ole siihen milläänlailla (ainakaan vielä) puuttunut.
Mut tää nainen alkoi ihmettelemään, että miten ihmeenlailla Jaro oikeen juo kun iso osa valuu rinnuksille ja muutenkin se vaikuttaa niin hankalalta. Hän alkoi sitten puhumaan, että jos Jarolla on kielijänne liian lyhyt. Se vaikuttaa siihen juomiseen, kuolaamiseen ( Jaro kyllä kuolaa paljon mut on ajateltu että se johtuu hampaista) ja ennen kaikkea siihen puheen kehitykseen kun. kieli ei liiku niin paljo mitä tarvis.
Jarolla on neuvola-aika 18.10 niin siellä sitten katsellaan tarkemmin :)
Illalla kirjoittelen vähän lisää ja yritän saada aikaiseksi jonkun kuvapostauksenkin! :)
Lukijat, kertokaa mulle mistä te haluutte mun kirjottavan. Mulla loppuu ideat! :D
Eiliseksi oltiin tilattu joku tietokonenörtti Helpsonilta kattoo meijän konetta, puolentoista tunnin työn jälkeen oli ihanaa kuulla että kone taas pelittää. Nyt sit kauhulla odotellaan laskua joka sujahtaa postiluukusta joku päivä.
No kuitenkin, nyt kun kone toimii niin sehän tarkoittaa sitä, että pystyn useammin kirjoittelemaan ja laittamaan kuviakin näihin postauksiin. Oon niin innoissani että tekis mieli vaan nyt koko ajan kirjottaa ja laittaa kuvapostauksia kesältä :) Täytyy kuitenkin nyt odottaa hetkeä, että lapset antaa mulle semmoiseen aikaa.
No kuitenkin. Me ollaan nyt kuljettu lasten kanssa sellaisessa Majakka-ryhmässä, jonka järjestäjänä toimii Perhetyö. Neuvolassa meille siittä kerrottiin, ja minähän innostuin kun kuulin, että se on kaksi kertaa viikossa ja sehän tarkoittaa sitä, että mä pääsen ulos täältä asunnosta, koska muuten mä en saa aikaseks tehä mitään järkevää muuta ku olla vaan.
Siellä Majakassa on kivaa kun siellä käy muitakin, jollain tapaa, samassa tilanteessa olevia perheitä. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin! :)
Tuon Majakan vetäjä huomasi viime viikolla yhden erittäin oleellisen asian, jota kukaan muu neuvolantäti tai lääkäri ei ole Jarossa huomannut. On kyllä ihmetelty sitä Jaron puheenkehitystä, kun niitä sanoja ei niin kauheasti tule vaikka yritys onkin ollut kova jo pitkän aikaa, mutta kukaan ei ole siihen milläänlailla (ainakaan vielä) puuttunut.
Mut tää nainen alkoi ihmettelemään, että miten ihmeenlailla Jaro oikeen juo kun iso osa valuu rinnuksille ja muutenkin se vaikuttaa niin hankalalta. Hän alkoi sitten puhumaan, että jos Jarolla on kielijänne liian lyhyt. Se vaikuttaa siihen juomiseen, kuolaamiseen ( Jaro kyllä kuolaa paljon mut on ajateltu että se johtuu hampaista) ja ennen kaikkea siihen puheen kehitykseen kun. kieli ei liiku niin paljo mitä tarvis.
Jarolla on neuvola-aika 18.10 niin siellä sitten katsellaan tarkemmin :)
Illalla kirjoittelen vähän lisää ja yritän saada aikaiseksi jonkun kuvapostauksenkin! :)
Lukijat, kertokaa mulle mistä te haluutte mun kirjottavan. Mulla loppuu ideat! :D
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Heippa taas!
Voisin pitkästä aikaa kirjoitella hieman meidän kuulumisia! Alkuun jo heti kerron, että tästä tulee sitten täysin kuvaton postaus, siitä syystä että meillä on edelleen oma kone rikki ja päätettiin että ei sitä aleta korjauttaan kun onhan se jo muutaman vuoden vanhakin niin melkeempä sitä nykyään jo ostaa uuden samalla hintaa kun korjauttaa vanhan paskan! :D
Ja tietenkin ennen uuden läppärin ostoa tarvii oottaa et rahatilanne antaa sen verran periksi et voi niin ison summan "tuhlata", ku ei kelan tukirahoilla paljon ostella mitään "turhaa". Onneksi pete nyt sai paremman työn kuin se edellinen, koska voin sanoo et noi puhelinmyyntififmat on ihan perseestä! No nyt kuitenkin pete palasi vanhaan "ammattiinsa" eli baarimikkoilemaan tohon ihan Rovaniemen keskustaan, ihan viihtyisään pubiin. :) Oon niin tyytyväinen kun rahatilanne alkaa pikkuhiljaa helpottaan ja voi ostaa välillä jotain "turhaakin" :D
Yli kuukausi on vierähtäny mun viime postauksesta. Aika menee niin tajuttoman nopeaa etten pysy perässäkään! Inariina täyttää parin viikon päästä jo 3kk, ja Jaro ens kuussa 2v, apua! Mun pikkuvauvat kasvaa aivan liian kovaa vauhtia.
No kuitenkin, kuukauteen on mahtunut niin paljon iloja ja suruja etten varmaan enään muista edes kaikkea mitä on ollut mielessä, mistä tarvis kirjottaa. :D
Kohokohta oli kuitenkin viikon reissu Pyhätunturilla peten vanhempien ja isovanhempien kanssa! Olin odottanut sitä koko vuoden ja sitten kun sinne päästiin, niin se viikko meni aivan liian nopeaa! :( Haluisin nähdä useammin peten vanhempia ja isovanhempia kuin kerran vuoteen. Nyt ollaan suunniteltu kuitenkin että täksi jouluksi lähdettäs sitten etelään vaihteeksi, juurikin peten vanhempien luokse. Ootan jo niin innoissani joulua! :) Laittelen pyhältäkin kuvia sitten kun saadaan se uusi kone ja saan kuvat siirrettyä kamerasta siihen!
Mun päässä pyörii koko ajan asioita mistä pitäs kirjottaa, mut en saa niitä muutettua sanoiksi :D No yksi asia on ainaki varma, mä saan kohta ajokortin! Jatkoin nimittäin muutama viikko sitten autokoulua ja enään puuttuu muutama ajokerta ja kokeet. En tajuu minkä takia en oo aikasemmin saanut aikaseks soittaa autokoululle ja ilmoittaa, että jatkan sitä.
Oon aloittanut autokoulun Ivalossa 2009 vuonna ja lopetin siel sen sitten melkeen heti. Viime kesänä aloitin sitten uudestaan Kittilässä ja sitten muutettiinkin Rovaniemelle. Täällä kävin muutamia kertoja ajamassa ja sitten innostus lopahti ihan kokonaan! No muutama viikko sitten otin itseäni niskasta kiinni ja soitin autokoululle ja varasin ajotunnin, oon niin tyytyväinen itseeni :)
Tää vois tältä kertaa olla tässä. Lupaan että kirjoittelen tästä lähtien taas useammin!
Ps. Vielä on kesäkelejä tulossa :)
Kivaa loppukesää kaikille!
Ja tietenkin ennen uuden läppärin ostoa tarvii oottaa et rahatilanne antaa sen verran periksi et voi niin ison summan "tuhlata", ku ei kelan tukirahoilla paljon ostella mitään "turhaa". Onneksi pete nyt sai paremman työn kuin se edellinen, koska voin sanoo et noi puhelinmyyntififmat on ihan perseestä! No nyt kuitenkin pete palasi vanhaan "ammattiinsa" eli baarimikkoilemaan tohon ihan Rovaniemen keskustaan, ihan viihtyisään pubiin. :) Oon niin tyytyväinen kun rahatilanne alkaa pikkuhiljaa helpottaan ja voi ostaa välillä jotain "turhaakin" :D
Yli kuukausi on vierähtäny mun viime postauksesta. Aika menee niin tajuttoman nopeaa etten pysy perässäkään! Inariina täyttää parin viikon päästä jo 3kk, ja Jaro ens kuussa 2v, apua! Mun pikkuvauvat kasvaa aivan liian kovaa vauhtia.
No kuitenkin, kuukauteen on mahtunut niin paljon iloja ja suruja etten varmaan enään muista edes kaikkea mitä on ollut mielessä, mistä tarvis kirjottaa. :D
Kohokohta oli kuitenkin viikon reissu Pyhätunturilla peten vanhempien ja isovanhempien kanssa! Olin odottanut sitä koko vuoden ja sitten kun sinne päästiin, niin se viikko meni aivan liian nopeaa! :( Haluisin nähdä useammin peten vanhempia ja isovanhempia kuin kerran vuoteen. Nyt ollaan suunniteltu kuitenkin että täksi jouluksi lähdettäs sitten etelään vaihteeksi, juurikin peten vanhempien luokse. Ootan jo niin innoissani joulua! :) Laittelen pyhältäkin kuvia sitten kun saadaan se uusi kone ja saan kuvat siirrettyä kamerasta siihen!
Mun päässä pyörii koko ajan asioita mistä pitäs kirjottaa, mut en saa niitä muutettua sanoiksi :D No yksi asia on ainaki varma, mä saan kohta ajokortin! Jatkoin nimittäin muutama viikko sitten autokoulua ja enään puuttuu muutama ajokerta ja kokeet. En tajuu minkä takia en oo aikasemmin saanut aikaseks soittaa autokoululle ja ilmoittaa, että jatkan sitä.
Oon aloittanut autokoulun Ivalossa 2009 vuonna ja lopetin siel sen sitten melkeen heti. Viime kesänä aloitin sitten uudestaan Kittilässä ja sitten muutettiinkin Rovaniemelle. Täällä kävin muutamia kertoja ajamassa ja sitten innostus lopahti ihan kokonaan! No muutama viikko sitten otin itseäni niskasta kiinni ja soitin autokoululle ja varasin ajotunnin, oon niin tyytyväinen itseeni :)
Tää vois tältä kertaa olla tässä. Lupaan että kirjoittelen tästä lähtien taas useammin!
Ps. Vielä on kesäkelejä tulossa :)
Kivaa loppukesää kaikille!
lauantai 4. elokuuta 2012
Ainut laatuaan.
Ristiäiset takana päin ja tyttäremme sai nimekseen Inariina Hilla Annikki! Ja on siis ensimmäinen Inariina ainakin suomessa. Mutta tuskimpa muualtakaan maailmasta löytää Inariina nimistä henkilöä :D
Tämän pitempää en kerkeä kirjoittamaan tällä kertaa mutta huomenna voisin yrittää keretä kirjoittamaan enemmän meidän kuulumisia! :)
Tämän pitempää en kerkeä kirjoittamaan tällä kertaa mutta huomenna voisin yrittää keretä kirjoittamaan enemmän meidän kuulumisia! :)
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Pieni tauko
Valitettavasti mun tarvii piettää nyt pieni tauko postauksien kanssa kun meidän läppäri on rikki ja äiti lähtee tänään etelään, niin en pääse hänenkään koneella kirjoittelemaan.
Palailen pian, kunhan saadaan läppäri kuntoon ensin :)
Nauttikaa nyt näistä lämpimistä kesäpäivistä kun niitä on! :)
 |
| Kuva täältä |
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Läpi meni!
Maistraatti siis hyväksyi tuon meidän vauvelin nimen! Jes!
Nyt vaan innolla oottelemmaan ristiäisiä! :)
 |
| Eilen otettu kuva, 10 päivän ikäsenä <3 |
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Vauvan nimi
Ristiäispäivä on nyt lyöty lukkoon, niitä vietetään 4.8.2012.
Tyttäremme saa nimen, jota ei löydy vielä keneltäkään. Tietenkin sillä ehdolla, että maistraatti tuon nimen ensin hyväksyy. Mutta itse en koe, että olisi mitään estettä sille etteikö se olisi sopiva nimi, koska se kuulostaa ihan oikealta nimeltä, eikä ole mikään aivan älytön läppä, kuten Kalja tai vaikka Muna! Siis haloo, miten joku voi antaa lapselleen nimeksi Muna? No makunsa kullakin.
Niin takaisin tuohon meidän prinsessan nimeen. :) Me molemmat ollaan peten kans oltu sitä mieltä, että halutaan lapsille sellaiset nimet, että niitä ei ihan joka paikassa tule vastaan. Kuten esimerkiksi Anna tai Aleksi. Silloin kun Jaro kastettiin, niin meidän Jaro oli 26 kastettu Jaro niminen sinä vuonna. Ja Jaron ristiäiset oli joulukuussa 2010. Ja jos nyt katsoo täältä niin Jaro nimisiä on kastettu vuosina 2010-2012 55 kappaletta. (jos nyt niin voi sanoa :D) Eli ei kovin kauheesti ole Jarolla kaimoja suurinpiirtein samanikäsissä.
Eli tosiaan tyttäremme tulee olemaan ainut laatuaan, ja ollaan siitä enemmän kuin ilosia! Tuo nimi tuli mulla jo viime syksynä sattumalta mieleen ja sit kun petelle siittä kerroin niin hänhän innostui heti, ja siittä asti ollaan tiedetty, että jos saamme tyttölapsen niin hänelle tahdomme tuon nimen antaa :)
Perjantaina yritin koko päivän soittaa maistraattiin mut eihän sieltä kukaan vastaa. Jätin jopa soittopyynnön siihen keskukseen mutta eivät siltikään soittaneet takasin päin, ainakaan sillon perjantaina. Toivottavasti nyt sitten heti huomenna soittaisivat niin saataisiin mielenrauha jo tuon nimiasian kanssa. Tai voi tietenkin olla, että alan heti huomen aamusta uudestaan soittelemaan niin kauan että vastaavat :D
Sitten voisin vähän kertoa, miten meillä on lähteny arki sujumaan kahden lapsen kanssa :)
Alkuun pelättiin tosi paljon, että miten mustasukkanen Jarosta tulee vauvan synnyttyä, mutta onneksi se pelko on ollut turhaa. Jaro nimittäin on erittäin ylpeä ja ihana isoveli.
Kovasti pitäisi koko ajan saada vauva syliin ja halia ja antaa pusuja. Ja sillonkin kun vauva nukkuu, niin Jaro käy aina välillä katsomassa, että vauva on tallessa ja että vauvalla on kaikki hyvin, sen jälkeen hyssytellään ja lähdetään takaisin leikkimään :)
Keskiviikkona tulee neuvolantäti kotikäynnille ja silloin saadaan vauvasta uusia mittoja, joita sitten tännekin kirjoittelen :)
Tästä nyt tulee tämmönen tylsä kuvaton postaus kun en ole pahemmin kerennyt kuvailemaan vauvaa ja Jaroa kun koko ajan tuntuu olevan kädet täynnä töitä.
Mutta kyllä niitä kuviakin tulee kunhan kerkeän niitä napsimaan! :)
Eli tosiaan tyttäremme tulee olemaan ainut laatuaan, ja ollaan siitä enemmän kuin ilosia! Tuo nimi tuli mulla jo viime syksynä sattumalta mieleen ja sit kun petelle siittä kerroin niin hänhän innostui heti, ja siittä asti ollaan tiedetty, että jos saamme tyttölapsen niin hänelle tahdomme tuon nimen antaa :)
Perjantaina yritin koko päivän soittaa maistraattiin mut eihän sieltä kukaan vastaa. Jätin jopa soittopyynnön siihen keskukseen mutta eivät siltikään soittaneet takasin päin, ainakaan sillon perjantaina. Toivottavasti nyt sitten heti huomenna soittaisivat niin saataisiin mielenrauha jo tuon nimiasian kanssa. Tai voi tietenkin olla, että alan heti huomen aamusta uudestaan soittelemaan niin kauan että vastaavat :D
Sitten voisin vähän kertoa, miten meillä on lähteny arki sujumaan kahden lapsen kanssa :)
Alkuun pelättiin tosi paljon, että miten mustasukkanen Jarosta tulee vauvan synnyttyä, mutta onneksi se pelko on ollut turhaa. Jaro nimittäin on erittäin ylpeä ja ihana isoveli.
Kovasti pitäisi koko ajan saada vauva syliin ja halia ja antaa pusuja. Ja sillonkin kun vauva nukkuu, niin Jaro käy aina välillä katsomassa, että vauva on tallessa ja että vauvalla on kaikki hyvin, sen jälkeen hyssytellään ja lähdetään takaisin leikkimään :)
Keskiviikkona tulee neuvolantäti kotikäynnille ja silloin saadaan vauvasta uusia mittoja, joita sitten tännekin kirjoittelen :)
Tästä nyt tulee tämmönen tylsä kuvaton postaus kun en ole pahemmin kerennyt kuvailemaan vauvaa ja Jaroa kun koko ajan tuntuu olevan kädet täynnä töitä.
Mutta kyllä niitä kuviakin tulee kunhan kerkeän niitä napsimaan! :)
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Ihana kamala synnytys!
Nyt kun minulla on hieman tässä aikaa, niin voisin kertoa teille hieman tuosta minun synnytyksestä. Vaikka tosin sen kertomiseen ei paljon aikaa tarvitsekaan! :)
Viime viikolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä (21.6) klo 03:15 heräsin erittäin kipeään supistukseen, nousin, kävin vessassa ja sen jälkeen ajattelin että jatkan unia. Sänkyyn päästyäni kuuntelin hetken aikaa mieheni tyytyväistä kuorsaamista ja totesin itselleni, että nyt ei tänä yönä enempää taideta nukkuakaan. Nousin uudestaan ylös ja kävelin ympäri asuntoa kun missään asennossa ei ollut hyvä olla ja sattui vain.
Klo 03:30 menin takaisin makkariin ja herätin peten. Pete oli ihan säikähtäneen oloinen kun kävin tökkäsemässä sitä selkään ja tokaisin vain että voi olla et joudutaan lähteen lks:lle. Samantien pete ponkas sängystä ylös ja alko hössöttään lähtemisestä, vaikka yritin sanoa, että ei ole mitään kiirettä.
Jatkoin asunnon ympäri ravaamista ja voivottelin ku sattuu. Se kipu ei ollut mitään mitä en olisi kestänyt joten ajattelin, että ei ole vielä mihinkään kiire. Kokeilin käydä kylvyssäkin mutta se oli yhtä tuskaa olla ammeessa vaan paikallaan, joten lopetin senkin erittäin lyhyeen.
Pian sen jälkeen pete soittikin taksin, joskus siinä klo 04:15. (vaikka en olisi vieläkään halunnut lähteä kotoa mihinkään).
Sairaalalla oltiin klo 04:30, ja siellä mut otettiin ensin siihen tarkkailukäyrään. Kätilö tutki samalla tilanteen kohdunsuulla, olin 5cm auki. (klo oli silloin n. 04:50) Siitä meijät ohjattiin suoraan synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja kätilö tilas verikokeiden ottajan paikalle, että saan epiduraalin jos haluan, vaikka mulla olikin suunnitelmissa ottaa spinaalipuudutus.
Klo 05:20 kätilö tuli tutkimaan tilanteen uudestaan kohdunsuulla, kun kivut alkoi käydä niin sietämättömiksi. Siinä vaiheessa olin jo 7-8cm auki ja kätilö tokas sen, mitä olin pelännyt koko raskauden, en kerennyt enään saamaan mitään puudutuksia. Sain vain jonkin kipulääkepiikin perseeseen eikä sekään auttanut kipuihin yhtään. Onneksi oli kuiten se ihana ilokaasutankki vieressä :D
Kokeilin pomppia sellaisen jumppapallon päällä ja vetelin samalla ilokaasua, siinä vaiheessa mulla oli hyvä olla. Aloin hokemaan, että tää vauva syntyy nyt, tää syntyy! Mutta en halunnut nousta sen pallon päältä mihinkään kun siinä oli paras olla. Kätilö huusi mulle että nyt siihen pöydälle makaamaan jos kerta vauva syntyy, mutta en vain noussut siihen, joten pete joutui melkein väkisten työntämään mut takas siihen pöydälle. (klo oli silloin n. 05:45)
Vihdoin kun makasin siinä paikoillani, kätilö tutki tilanteen taas ja sanoi, että olin täysin auki ja puhkaisi lapsivesikalvot. Sen jälkeen musta tuntui, että supistukset lakkas ja mulla oli erittäin hyvä olla kun en tuntenut hetkeen yhtään kipua. Vetelin kuiten varoiksi koko ajan ilokaasua! ;)
Sitten se alkoi uudestaan, kipu jota ei voi sanoilla kuvailla! Halusin mennä takas sen pallon päälle pomppimaan, mutta kätilö käski vain makaamaan aloillaan, että vauvan pää laskeutuu alemmas. Halusin ponnistaa, mutta edelleenki kätilö hoki että makaa nyt vain aloillaan. Se oli yhtä tuskaa, teki mieli huutaa, potkia, hakata ja itkeä! Tätä jatkui muutaman supistuksen ajan, kunnes kätilö sanoi, että nyt saa ponnistaa ja minähän varmasti ponnistin! Ponnistin vain kerran (muistaakseni) ja siinä se nyt oli, meidän oma ihana prinsessamme oli nähnyt ensimmäistä kertaa päivänvalon! <3 (Klo 05:53)
Synnytyksen kesto:
1. vaihe alk. klo 03:30 kesto 2t 20min
2. vaihe alk. klo 05:50 kesto 3min
istukka tuli ulos 5 min myöhemmin, eli koko synnytyksen kesto yhteensä 2h 28min!
Näin jälkikäteen ajateltuna, olen erittäin tyytyväinen siihen, että pete pakotti mut lähteen sairaalalle. Muuten ois meidän "heluna" saattanut syntyä kotona :D
 |
| Ilokaasu, paras ystäväni synnytyksessä! |
 |
| Ilokaasun jälkeen olo oli kuin Lapintuvan pihalla olis seisonut valomerkin jälkeen :D |
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Kotona ollaan!
Täytyy kyllä myöntää, että tämä tulokas on aivan samannäköinen mitä Jaro oli ihan vauvana.
Eilen päivällä tosiaan tultiin kotiin, ja onhan tämä vielä vähän hullunmyllyä kun pitäisi joka suuntaan keretä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee :)
Onneksi Jaro ei kuiten ole niin mustis mitä alkuun pelättiin, vaan päinvastoin! Jaro tykkää kovasti silitellä ja antaa pusuja vauvalle!
torstai 21. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Masupäivitystä
Mulla on kauheen tylsä olo, en millään saa aikaiseksi kirjoittaa uusia postauksia! Mua oikeesti ahdistaa, koska tykkään kirjottaa mut nyt mulla ei oo vaan ollu mitää fiilistä alkaa kirjotteleen mistään. Vaikka Jarokin lähti sunnuntaina mummolaan, Ivaloon asti (!), niin mulla ois hyvin aikaa kirjoittaa, mutta siltikään "en jaksa".
No mutta se siitä, ajattelin tulla tännekin laittamaan kuvan vauvamasusta pitkästä aikaa :)
Kuva on siis otettu tänään kun viikkoja kasassa 38+3 :)
No mutta se siitä, ajattelin tulla tännekin laittamaan kuvan vauvamasusta pitkästä aikaa :)
Kuva on siis otettu tänään kun viikkoja kasassa 38+3 :)
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Kummipulmia
Elikkä kuten otsikkokin jo kertoo, pähkäillään kovasti Helunalle kummeja.
Kolmea henkilöä ollaan nyt pyydetty jo kummiksi, mutta haluttais ehkäpä lisäksi vielä yksi tai kaksi kummia.
Mun siskonpoika oltas haluttu kummiksi, kun hän juuri nyt sopivasti suorittaa riparinkin, mutta sekin kaatui siihen kun hän täyttää 15 vuotta vasta marraskuussa. Pläääh!
Miksi nää kummihommat on aina niin hankalia? Laskettuun aikaan on enään kaksi viikkoa ja ois kiva että kummit oisivat selvillä ennen vauvan syntymää. Ja kun lääkärikin vielä veikkaili ettei menis kovin kauaa enää synnytykseen, joten kiirettä pitää!
Haluisin kovasti pyytää kummiksi myös jotain pitkäaikaista ystävääni, mutta kun nykyään en ole enää heidän kanssaan kovin paljon edes tekemisissä ja kaikki eivät vieläkään hyväksy minun ja peten suhdetta (vaikka eivät sitä ole sanoneetkaan, mutta sen kyllä huomaa ja kuulee muilta ihmisiltä ;)) niin en näe siinäkään mitään järkeä.
Mitä kummius ylipäätään merkitsee suurimmalle osalle ihmisistä? Onko se "vain siistiä" olla kummi?
Itse en tiedä millaista on olla kummi, kun minulla ei ole vielä yhtään kummilasta, enkä tiedä tuleeko edes koskaan olemaan. Sen näkee sitten aikanaan jos joku minua pyytää kummiksi :)
Mutta nyt takaisin Helunan kummeihin.
Tosiaan olisi mukavaa jos lapsella olisi useampi kuin kolme kummia. Jarollakin on viisi kummia ja minusta se on sopiva määrä. Ja pete tykkää kans että on useampi kummi.
En tiedä itseni kohdalla että mistä se johtuu, mutta olen veikkaillut, että siitä kun itselläni on todella monta kummia. Ja vaikka en nykyään ole paljon edes yhteyksissä omiin kummeihini ja en tiedä muistaako osa enää edes, että ovat kummejani, niin silti minulla on muutama todella tärkeä kummi, joihin pidän kyllä yhteyttä. No taas karkasi aihe, eli takasin niihin Helunan kummeihin :)
Tuntuu että olen miettinyt pääni jo puhki kummien suhteen ja siltikään minulla ei tule yhtään sopivaa kummivaihtoehtoa enää mieleen. :(
Yhtä tiettyä kaveriani haluaisin pyytää kummiksi, mutta hän on niin hankala tapaus, että ehkä on parempi jättää se tekemättä, valitettavasti. Tuo kaveri on aiheuttanut minulle niin paljon stressiä ja murheita, että ihan jo pelkästään oman hyvinvointini takia häntä en haluaisi nyt edes ajatella tähän kummin hommaan. Itsekästäkö? Ei minusta.
Joten voipi olla että päädytään "vain" kolmeen kummiin, mutta siltikin haluaisin vielä pari lisää...
Onko teillä muilla ollut hankaluuksia kummien valinnan suhteen?
Kolmea henkilöä ollaan nyt pyydetty jo kummiksi, mutta haluttais ehkäpä lisäksi vielä yksi tai kaksi kummia.
Mun siskonpoika oltas haluttu kummiksi, kun hän juuri nyt sopivasti suorittaa riparinkin, mutta sekin kaatui siihen kun hän täyttää 15 vuotta vasta marraskuussa. Pläääh!
Miksi nää kummihommat on aina niin hankalia? Laskettuun aikaan on enään kaksi viikkoa ja ois kiva että kummit oisivat selvillä ennen vauvan syntymää. Ja kun lääkärikin vielä veikkaili ettei menis kovin kauaa enää synnytykseen, joten kiirettä pitää!
Haluisin kovasti pyytää kummiksi myös jotain pitkäaikaista ystävääni, mutta kun nykyään en ole enää heidän kanssaan kovin paljon edes tekemisissä ja kaikki eivät vieläkään hyväksy minun ja peten suhdetta (vaikka eivät sitä ole sanoneetkaan, mutta sen kyllä huomaa ja kuulee muilta ihmisiltä ;)) niin en näe siinäkään mitään järkeä.
Mitä kummius ylipäätään merkitsee suurimmalle osalle ihmisistä? Onko se "vain siistiä" olla kummi?
Itse en tiedä millaista on olla kummi, kun minulla ei ole vielä yhtään kummilasta, enkä tiedä tuleeko edes koskaan olemaan. Sen näkee sitten aikanaan jos joku minua pyytää kummiksi :)
Mutta nyt takaisin Helunan kummeihin.
Tosiaan olisi mukavaa jos lapsella olisi useampi kuin kolme kummia. Jarollakin on viisi kummia ja minusta se on sopiva määrä. Ja pete tykkää kans että on useampi kummi.
En tiedä itseni kohdalla että mistä se johtuu, mutta olen veikkaillut, että siitä kun itselläni on todella monta kummia. Ja vaikka en nykyään ole paljon edes yhteyksissä omiin kummeihini ja en tiedä muistaako osa enää edes, että ovat kummejani, niin silti minulla on muutama todella tärkeä kummi, joihin pidän kyllä yhteyttä. No taas karkasi aihe, eli takasin niihin Helunan kummeihin :)
Tuntuu että olen miettinyt pääni jo puhki kummien suhteen ja siltikään minulla ei tule yhtään sopivaa kummivaihtoehtoa enää mieleen. :(
Yhtä tiettyä kaveriani haluaisin pyytää kummiksi, mutta hän on niin hankala tapaus, että ehkä on parempi jättää se tekemättä, valitettavasti. Tuo kaveri on aiheuttanut minulle niin paljon stressiä ja murheita, että ihan jo pelkästään oman hyvinvointini takia häntä en haluaisi nyt edes ajatella tähän kummin hommaan. Itsekästäkö? Ei minusta.
Joten voipi olla että päädytään "vain" kolmeen kummiin, mutta siltikin haluaisin vielä pari lisää...
Onko teillä muilla ollut hankaluuksia kummien valinnan suhteen?
torstai 14. kesäkuuta 2012
Synnytyksen odottelua
Viikkoja tänään kasassa 37+4 eli turvallisilla vesillä ollaan jo viikkojen suhteen.
Ensinnäkin kerron heti alkuunsa että meillä ei tällä hetkellä toimi netti, niin sen vuoksi kirjoittelen vähän harvemmin siihen asti, että saadaan netti kunnolla pelaamaan :)
Maanantaina oli Jaron 1.5v neuvolalääkäri ja lääkärinä sama henkilö joka mulla on ollut neuvolalääkärinä, niin samalla sitten katsottiin mun kohdunsuun tilannetta. Heti ensimmäisenä lääkäri tokas vain että tässähän on jo vauvan pää! Elikkä vauva on niin alhaalla jo kuin voi vaan olla. Kohdunkaula on kadonnut jo lähes kokonaan ja paikat on erittäin pehmenneet kuulemma. Kohdunkaulaa lääkäri ei edes päässyt tutkimaan kun vauvan pää oli niin alhaalla, eli on nuo jatkuvat supistelut edesauttaneet edes jollain tapaa tulevaa synnytystä :)
Lääkäri tosin silloin maanantaina veikkaili ettei mene montaa päivää enää että vauva syntyy ja että neuvolaankaan ei tarvitse enää perjantaina näissä merkeissä mennä, mutta pahasti näyttää siltä että huomenna aamulla on neuvolaan lähdettävä lyllertelemään. Että nyt sitten jännätään koska tulee synnärille lähtö :)
Mun äiti tuli tiistaina tänne meille avuksi kun en itse pahemmin voi liikuskella ja siivoilla ja Jaron kans touhuta kun sattuu niin paljon ja supistelee aikas tiheestikin. Äiti on nyt sit täällä touhuilemassa loppuviikon ja sen jälkeen lähtee käymään muutaman päivän olemassa kotonaan Ivalossa, jonne ottaa Jaronkin mukaan, oli synnytys jo ohi tai sitten ei. Ja tulevat takaisin sitten ensi viikolla joku päivä. Outoa kuvitella että Jaro lähtee monen sadan kilometrin päähän meistä muutamaksi päiväksi. Voi olla että äitillä tulee kovempi ikävä kuin pojalla.
Huomenna aamulla mulla on neuvolaan aika jo 8.15 (!) Mitenhän ihmeessä mä jaksan herätä aamulla jo seiskan paikkeilla? No onneksi pete menee kasiin töihin niin voidaan sitten puolet matkasta kävellä samaa matkaa kun peten työpaikka sijaitsee meijän kodin ja neuvolan, aika tarkkaan puolen välin paikkeilla :)
Viime viikon torstaina oli mun edellinen neuvolakäynti. Mun paino oli tippunut jotain vähän vajaan kilon kahessa viikossa. Yhteensä on nyt siis tippunut jotain 13kg, oon niiin tyytyväinen! Sillä Jaroa odottaessa mulla nous paino jotain 20kg, wuhuu :)
Torstaina mulle laitettiin myös lähete labraan verikokeisiin, ja sinne mun piti mennä heti sitten perjantaina aamusta, koska mulla epäiltiin raskaushepatoosia. Onneksi nyt sitten näyttäs kuiten siltä, että mulla ei sitä ole, mutta huomenna se sitten varmistuu vielä :)
Tein nyt tällasen tylsän kuvattoman postauksen, koska oon äitin läppärillä käymässä ja tältä koneelta en viitsi kuvia lisäillä blogiini, äiti varmaan tykkäis :D
Ensinnäkin kerron heti alkuunsa että meillä ei tällä hetkellä toimi netti, niin sen vuoksi kirjoittelen vähän harvemmin siihen asti, että saadaan netti kunnolla pelaamaan :)
Maanantaina oli Jaron 1.5v neuvolalääkäri ja lääkärinä sama henkilö joka mulla on ollut neuvolalääkärinä, niin samalla sitten katsottiin mun kohdunsuun tilannetta. Heti ensimmäisenä lääkäri tokas vain että tässähän on jo vauvan pää! Elikkä vauva on niin alhaalla jo kuin voi vaan olla. Kohdunkaula on kadonnut jo lähes kokonaan ja paikat on erittäin pehmenneet kuulemma. Kohdunkaulaa lääkäri ei edes päässyt tutkimaan kun vauvan pää oli niin alhaalla, eli on nuo jatkuvat supistelut edesauttaneet edes jollain tapaa tulevaa synnytystä :)
Lääkäri tosin silloin maanantaina veikkaili ettei mene montaa päivää enää että vauva syntyy ja että neuvolaankaan ei tarvitse enää perjantaina näissä merkeissä mennä, mutta pahasti näyttää siltä että huomenna aamulla on neuvolaan lähdettävä lyllertelemään. Että nyt sitten jännätään koska tulee synnärille lähtö :)
Mun äiti tuli tiistaina tänne meille avuksi kun en itse pahemmin voi liikuskella ja siivoilla ja Jaron kans touhuta kun sattuu niin paljon ja supistelee aikas tiheestikin. Äiti on nyt sit täällä touhuilemassa loppuviikon ja sen jälkeen lähtee käymään muutaman päivän olemassa kotonaan Ivalossa, jonne ottaa Jaronkin mukaan, oli synnytys jo ohi tai sitten ei. Ja tulevat takaisin sitten ensi viikolla joku päivä. Outoa kuvitella että Jaro lähtee monen sadan kilometrin päähän meistä muutamaksi päiväksi. Voi olla että äitillä tulee kovempi ikävä kuin pojalla.
Huomenna aamulla mulla on neuvolaan aika jo 8.15 (!) Mitenhän ihmeessä mä jaksan herätä aamulla jo seiskan paikkeilla? No onneksi pete menee kasiin töihin niin voidaan sitten puolet matkasta kävellä samaa matkaa kun peten työpaikka sijaitsee meijän kodin ja neuvolan, aika tarkkaan puolen välin paikkeilla :)
Viime viikon torstaina oli mun edellinen neuvolakäynti. Mun paino oli tippunut jotain vähän vajaan kilon kahessa viikossa. Yhteensä on nyt siis tippunut jotain 13kg, oon niiin tyytyväinen! Sillä Jaroa odottaessa mulla nous paino jotain 20kg, wuhuu :)
Torstaina mulle laitettiin myös lähete labraan verikokeisiin, ja sinne mun piti mennä heti sitten perjantaina aamusta, koska mulla epäiltiin raskaushepatoosia. Onneksi nyt sitten näyttäs kuiten siltä, että mulla ei sitä ole, mutta huomenna se sitten varmistuu vielä :)
Tein nyt tällasen tylsän kuvattoman postauksen, koska oon äitin läppärillä käymässä ja tältä koneelta en viitsi kuvia lisäillä blogiini, äiti varmaan tykkäis :D
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Täysiaikaisia ollaan!
Elikkä kuten otsikkokin jo kertoo niin tänään ollaan saavutettu täysiaikaisuuden raja, eli rv 37+0 tuli täyteen, Onneksi!
Tätä päivää on neuvolassakin odotettu, koska tällä masukilla on tuntunut olevan niin kova kiire katsomaan maailmaa, että jo raskausviikolla 20 mulla supisteli usein ja todella kipeästi.
Mutta onneksi meijän vauva onkin supervauva ja on viihtynyt mahassa näinkin pitkään. Ja neuvolassakin torstaina sanottiin, että ei ole enään kovin kaukana synnytys, jaiks :)
Tätä päivää on neuvolassakin odotettu, koska tällä masukilla on tuntunut olevan niin kova kiire katsomaan maailmaa, että jo raskausviikolla 20 mulla supisteli usein ja todella kipeästi.
Mutta onneksi meijän vauva onkin supervauva ja on viihtynyt mahassa näinkin pitkään. Ja neuvolassakin torstaina sanottiin, että ei ole enään kovin kaukana synnytys, jaiks :)
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Äidin vapaapäivä
Koti on tyhjä, ja on erittäin hiljaista. Mitään muuta ääntä ei kuulu, kuin tietokoneen hurina. Tämä johtuu siis siitä, että pete otti Jaron tänään töihin mukaansa muutamaksi tunniksi, että saisin levätä rauhassa. Uskon kuitenkin, että kun tästä tietokoneen edestä nousen niin alan siivoamaan. Nyt kun se on kerrankin mahdollista, ilman että Jaro on kaverina auttamassa :) Tosin ei siinä, kyllähän Jarosta on apuakin siivoamisessa kun hän keräilee omat lelunsa omille paikoilleen ja harjaa ja imuriakin käyttää erittäin omatoimisesti, välillä vähän liiankin :)
Mutta siltikään Jaro ei jaksa kauaa keskittyä siivoamiseen, vaan jossakin vaiheessa kyllästyy ja alkaa leikkimään ja samalla sitten levittää ne lelutkin ympäri asuntoa.
Mutta tänään ei. Tänään mä saan rauhassa tiskailla, imuroida, pestä lattiat ja pyykätäkin, eikä mulla ole mikään kiire. Voin välillä jopa istahtaa sohvalle teekupposen kanssa ja katsoa rauhassa telkkariakin, eikä Jaro ole mua heti kiskomassa ylös sohvalta leikkimään.
Tuntuu niin hassulta jo pelkkä ajatuskin siitä, että voisin mennä vaan makuuhuoneeseen sänkyyn peiton alle ja nukkua pienet päikkäritkin, ilman Jaroa.
Sitten kun olen saanut siivottua niin ajattelin lähteä käymään kirpparilla pitkästä aikaa. Jatkuvien supistusten vuoksi en oo pahemmin nyt voinut liikkua oikeen missään mut nyt mietin, että jos hitaasti kävelisin ja välillä istuisinkin jossakin penkillä niin ehkä uskaltaisin lähteä hissuksiin sinne kirpparille samoileen.
Mut saa nyt nähdä, nyt jo on pelkästään istumalla tullut muutamia tosi kipeitä supistuksia. Että voi olla että kaikki suunnitelmat jää toteuttamatta ja lepäilen vaan :)
 |
| Enkä tässäkään kuvassa omista mustaa silmää vaan tuo johtuu kamerasta tai sit se on joku varjostus :D |
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Pannaria jätskin kera!
Ajattelimpas sitten kirjoittaa vielä yhden postauksen tälle päivälle, ku on jääny tää kirjoittelu nyt hieman vähemmälle.
Oon ollu kauheen tylsä ja en oo pitäny kameraa mukana kun ollaan käyty ulkoilemassa, ja nyt jälkikäteen se harmittaa. No mutta onneksi kesä on vasta aluillaan :)
Tehtiin äsken pannaria, ja vaikka itse sanonkin, niiin se oli aivan törkeen hyvää.
Tein sen varmaan 20-vuotta vanhan ohjeen mukaan ja siksi se onkin niin parasta, koska siinä on käytetty reilusti voita ja sokeria. Kyllä sitä välillä saa herkutella :) Tosin ei tuota pystynyt kyllä kovin paljon syömään kun alkoi jo ällöttämään sen makeus ja se rasvan määrä...
Siitepölyallergiaaaa
En voi sietää!
Mulla kutisee silmät, nenä on ihan tukossa, aivastuttaa jatkuvasti. Ja paljon, paljon muuta paskaa, mitä tuo iki-ihana siitepölyallergia voikaan aiheuttaa.
Sen lisäksi meijän asunnossa on ihan tukalan kuuma, kun aurinko paistaa ensin keittiön ja makkarin ikkunasta koko aamun ja aamupäivän, sit menee pari-kolme tuntia niin tuo armas aurinko siirtyy möllöttään olohuoneen ikkunasta koko loppupäiväksi.
Patterit on pois päältä mutta siltikin tuntuu että tänne paahtuu. Tuntuu ihan ku oltas saunassa koko päivän vaatteet päällä.
Mikä siis helpottamaan tätä tukalaa kuumuutta, kun ikkunoitakaan ei voi aukaista, juurikaan tuon siitepölyn takia :(
Ja tähän kuumuuteen ei yhtään helpota nuo ihanat liitoskivut ja lonkkakivut. Välillä tuntuu että joku polttais sytkärin kans mun jalkoväliä. Ällöttävää ja inhottavaa mutta harmillisen totta :/
Tänään viikkoja 36+1 eli ei ois enää kauaa laskettuun aikaan.
Kovasti enteilee et tää vauva syntys jo hyvissä ajoin, mutta mun tuurilla kituuttelen vielä kaksi viikkoa yli lasketun ajankin kuumuudessa ja siitepölyssä näitten kaikkien kipujen kanssa.
Eikä oloa yhtään helpota se, että mulla on lapaluut niin jumissa, että hengittäminenkin sattuu.
No nyt lopetan tämän valittamisen ja yritän nauttia tästä ajasta kun Jaro on päikkäreillä! Tsau!
Mulla kutisee silmät, nenä on ihan tukossa, aivastuttaa jatkuvasti. Ja paljon, paljon muuta paskaa, mitä tuo iki-ihana siitepölyallergia voikaan aiheuttaa.
Sen lisäksi meijän asunnossa on ihan tukalan kuuma, kun aurinko paistaa ensin keittiön ja makkarin ikkunasta koko aamun ja aamupäivän, sit menee pari-kolme tuntia niin tuo armas aurinko siirtyy möllöttään olohuoneen ikkunasta koko loppupäiväksi.
Patterit on pois päältä mutta siltikin tuntuu että tänne paahtuu. Tuntuu ihan ku oltas saunassa koko päivän vaatteet päällä.
Mikä siis helpottamaan tätä tukalaa kuumuutta, kun ikkunoitakaan ei voi aukaista, juurikaan tuon siitepölyn takia :(
Ja tähän kuumuuteen ei yhtään helpota nuo ihanat liitoskivut ja lonkkakivut. Välillä tuntuu että joku polttais sytkärin kans mun jalkoväliä. Ällöttävää ja inhottavaa mutta harmillisen totta :/
Tänään viikkoja 36+1 eli ei ois enää kauaa laskettuun aikaan.
Kovasti enteilee et tää vauva syntys jo hyvissä ajoin, mutta mun tuurilla kituuttelen vielä kaksi viikkoa yli lasketun ajankin kuumuudessa ja siitepölyssä näitten kaikkien kipujen kanssa.
Eikä oloa yhtään helpota se, että mulla on lapaluut niin jumissa, että hengittäminenkin sattuu.
No nyt lopetan tämän valittamisen ja yritän nauttia tästä ajasta kun Jaro on päikkäreillä! Tsau!
Söpöä!
Vaikka normaalisti en mainoksista tykkää, niin tämä mainospätkä on sitten niin ihanan, suloisen, hellyyttävä, että voiko siittä olla tykkäämättä?? :')
Katso ja ihastu!
Katso ja ihastu!
torstai 31. toukokuuta 2012
Masennusta(ko)?
Noniin, monen päivän tauon jälkeen oon taas palannut kirjoittelemaan.
Pete on monena iltana kysynyt että meinaanko "blogata", mut täytyy myöntää että olen vastannut vaan että en jaksa. Vaikka todellisuudessa mulla ei ole ollut mitään kiinnostusta tulla kirjoittamaan.
Pelkkä ajatuskin siitä, että tulisin kirjoittamaan edes vähän tänne, on ollut todella vastenmielistä. Mistä se johtuu? En tiedä. Tai sitten en vaan halua tietää.
No mutta kuitenkin.
Nyt on taas uusi inspiraatio tullut tämän blogin suhteen, ja sehän on pääasia :)
Tänään on ollut henkisesti ja hieman fyysisestikin rankka päivä, jonka seurauksena olen todella väsynyt. Mulla nimittäin alkoi aamulla puoli kymmenen paikkeilla supistelemaan säännöllisin väliajoin, n. 10-15 min välein. Ja sitä jatkui koko päivän, vasta äsken illalla, salkkareitten jälkeen loppui. Eihän siinä mitään jos nuo supistukset olisi olleet kivuttomia, mutta kun ei. Mutta eivät ne onneksi olleet mitään sietämättömän kipeitäkään, niin pärjäsin kotona niiden kanssa eikä tarvinnut synnärille lähteä odottelemaan, mikä olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut ihan turhaakin.
Toivottavasti saisin nyt ensiyön nukuttua rauhassa, ja mielellään pitemmissä kuin puolen tunnin pätkissä niinkuin tähän asti on mennyt jo monta viikkoa.
Ois niin ihana vaan nukahtaa illalla ja tietää että aamulla herää pirteänä. Mutta kun ei. Illalla kun menen nukkumaan niin masentaa jo valmiiksi se, että tiedän, että kohta mä herään taas liitoskipuihin tai supistuksiin.
No onneksi nämä ovat taas kohta ohitse, ja sitten saan herätä vauvan itkuun, joka onkin paljon mielekkäämpää puuhaa :)
Pete on monena iltana kysynyt että meinaanko "blogata", mut täytyy myöntää että olen vastannut vaan että en jaksa. Vaikka todellisuudessa mulla ei ole ollut mitään kiinnostusta tulla kirjoittamaan.
Pelkkä ajatuskin siitä, että tulisin kirjoittamaan edes vähän tänne, on ollut todella vastenmielistä. Mistä se johtuu? En tiedä. Tai sitten en vaan halua tietää.
No mutta kuitenkin.
Nyt on taas uusi inspiraatio tullut tämän blogin suhteen, ja sehän on pääasia :)
Tänään on ollut henkisesti ja hieman fyysisestikin rankka päivä, jonka seurauksena olen todella väsynyt. Mulla nimittäin alkoi aamulla puoli kymmenen paikkeilla supistelemaan säännöllisin väliajoin, n. 10-15 min välein. Ja sitä jatkui koko päivän, vasta äsken illalla, salkkareitten jälkeen loppui. Eihän siinä mitään jos nuo supistukset olisi olleet kivuttomia, mutta kun ei. Mutta eivät ne onneksi olleet mitään sietämättömän kipeitäkään, niin pärjäsin kotona niiden kanssa eikä tarvinnut synnärille lähteä odottelemaan, mikä olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut ihan turhaakin.
Toivottavasti saisin nyt ensiyön nukuttua rauhassa, ja mielellään pitemmissä kuin puolen tunnin pätkissä niinkuin tähän asti on mennyt jo monta viikkoa.
Ois niin ihana vaan nukahtaa illalla ja tietää että aamulla herää pirteänä. Mutta kun ei. Illalla kun menen nukkumaan niin masentaa jo valmiiksi se, että tiedän, että kohta mä herään taas liitoskipuihin tai supistuksiin.
No onneksi nämä ovat taas kohta ohitse, ja sitten saan herätä vauvan itkuun, joka onkin paljon mielekkäämpää puuhaa :)
Tänään sain vihdoin aikaseksi pestä vauvanvaatteita :)
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Rv 35+0
Ja vauvakuumetta ilmassa entistäkin enemmän, johtuen siitä, että ystäväni Ivalosta kävi juuri kylässä ja hänen mukanaan pienen pieni tyttönen, jolla ikää 4kk.
Voiko olla suloisempaa kun vauva joka on pieni ja viaton ja naureskelee lähes lakkaamatta?
En malta odottaa enää, että tämä meidän vauva syntyis ja saisi tuon pienen, odotetun kapalon syliin.
Jännittää kyllä kieltämättä hieman, että miten pärjätään vauvan ja Jaron kanssa. Kun Jaro oli jo nyt tosi mustasukkainen kun minä tai pete pidettiin ystäväni vauvaa sylissä. Mutta eiköhän Jarokin ajan kanssa huomaa, että on ihan kivaa saada pikkusisko :)
Tänään tosiaan tuli 35 raskausviikkoa täyteen, päiviä on jäljellä myöskin sen 35 laskettuun aikaan. Tuntuu ihan hassulta miten nää viikot meneekin niin nopeasti, vasta katoin kalenteriin ja laskeskelin et vielä kolme kuukautta odotusta edessä, no nyt on enää kuukausi ja vajaa viikko.
Toki eihän sitä voi tietää, että jos tää vauveli haluukin tulla jo aiemmin ulos (mitä salaa toivonkin).
Niin eihän sitä tiedä vaikka meillä olis jo kahden viikon päästä pieni tytöntyllerö :) Tai sitten tietenkin voi mennä reippaastikin yli lasketun ajan... pläääh.
Voiko olla suloisempaa kun vauva joka on pieni ja viaton ja naureskelee lähes lakkaamatta?
En malta odottaa enää, että tämä meidän vauva syntyis ja saisi tuon pienen, odotetun kapalon syliin.
Jännittää kyllä kieltämättä hieman, että miten pärjätään vauvan ja Jaron kanssa. Kun Jaro oli jo nyt tosi mustasukkainen kun minä tai pete pidettiin ystäväni vauvaa sylissä. Mutta eiköhän Jarokin ajan kanssa huomaa, että on ihan kivaa saada pikkusisko :)
Tänään tosiaan tuli 35 raskausviikkoa täyteen, päiviä on jäljellä myöskin sen 35 laskettuun aikaan. Tuntuu ihan hassulta miten nää viikot meneekin niin nopeasti, vasta katoin kalenteriin ja laskeskelin et vielä kolme kuukautta odotusta edessä, no nyt on enää kuukausi ja vajaa viikko.
Toki eihän sitä voi tietää, että jos tää vauveli haluukin tulla jo aiemmin ulos (mitä salaa toivonkin).
Niin eihän sitä tiedä vaikka meillä olis jo kahden viikon päästä pieni tytöntyllerö :) Tai sitten tietenkin voi mennä reippaastikin yli lasketun ajan... pläääh.
 |
| Jaro ja kesän ensimmäinen kukkanen :) |
 |
| Perjantaina käytiin koeajamassa sisarusrattaat, tosin takaosa oli vielä odottamassa vauvelia kyytiin. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)