Ihana kamala synnytys!

Nyt kun minulla on hieman tässä aikaa, niin voisin kertoa teille hieman tuosta minun synnytyksestä. Vaikka tosin sen kertomiseen ei paljon aikaa tarvitsekaan! :) 

Viime viikolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä (21.6) klo 03:15 heräsin erittäin kipeään supistukseen, nousin, kävin vessassa ja sen jälkeen ajattelin että jatkan unia. Sänkyyn päästyäni kuuntelin hetken aikaa mieheni tyytyväistä kuorsaamista ja totesin itselleni, että nyt ei tänä yönä enempää taideta nukkuakaan. Nousin uudestaan ylös ja kävelin ympäri asuntoa kun missään asennossa ei ollut hyvä olla ja sattui vain. 

Klo 03:30 menin takaisin makkariin ja herätin peten. Pete oli ihan säikähtäneen oloinen kun kävin tökkäsemässä sitä selkään ja tokaisin vain että voi olla et joudutaan lähteen lks:lle. Samantien pete ponkas sängystä ylös ja alko hössöttään lähtemisestä, vaikka yritin sanoa, että ei ole mitään kiirettä. 

Jatkoin asunnon ympäri ravaamista ja voivottelin ku sattuu. Se kipu ei ollut mitään mitä en olisi kestänyt joten ajattelin, että ei ole vielä mihinkään kiire. Kokeilin käydä kylvyssäkin mutta se oli yhtä tuskaa olla ammeessa vaan paikallaan, joten lopetin senkin erittäin lyhyeen. 

Pian sen jälkeen pete soittikin taksin, joskus siinä klo 04:15. (vaikka en olisi vieläkään halunnut lähteä kotoa mihinkään). 

Sairaalalla oltiin klo 04:30, ja siellä mut otettiin ensin siihen tarkkailukäyrään. Kätilö tutki samalla tilanteen kohdunsuulla, olin 5cm auki. (klo oli silloin n. 04:50) Siitä meijät ohjattiin suoraan synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja kätilö tilas verikokeiden ottajan paikalle, että saan epiduraalin jos haluan, vaikka mulla olikin suunnitelmissa ottaa spinaalipuudutus. 

Klo 05:20 kätilö tuli tutkimaan tilanteen uudestaan kohdunsuulla, kun kivut alkoi käydä niin sietämättömiksi. Siinä vaiheessa olin jo 7-8cm auki ja kätilö tokas sen, mitä olin pelännyt koko raskauden, en kerennyt enään saamaan mitään puudutuksia. Sain vain jonkin kipulääkepiikin perseeseen eikä sekään auttanut kipuihin yhtään. Onneksi oli kuiten se ihana ilokaasutankki vieressä :D 

Kokeilin pomppia sellaisen jumppapallon päällä ja vetelin samalla ilokaasua, siinä vaiheessa mulla oli hyvä olla. Aloin hokemaan, että tää vauva syntyy nyt, tää syntyy! Mutta en halunnut nousta sen pallon päältä mihinkään kun siinä oli paras olla. Kätilö huusi mulle että nyt siihen pöydälle makaamaan jos kerta vauva syntyy, mutta en vain noussut siihen, joten pete joutui melkein väkisten työntämään mut takas siihen pöydälle. (klo oli silloin n. 05:45)

Vihdoin kun makasin siinä paikoillani, kätilö tutki tilanteen taas ja sanoi, että olin täysin auki ja puhkaisi lapsivesikalvot. Sen jälkeen musta tuntui, että supistukset lakkas ja mulla oli erittäin hyvä olla kun en tuntenut hetkeen yhtään kipua. Vetelin kuiten varoiksi koko ajan ilokaasua! ;)

Sitten se alkoi uudestaan, kipu jota ei voi sanoilla kuvailla! Halusin mennä takas sen pallon päälle pomppimaan, mutta kätilö käski vain makaamaan aloillaan, että vauvan pää laskeutuu alemmas. Halusin ponnistaa, mutta edelleenki kätilö hoki että makaa nyt vain aloillaan. Se oli yhtä tuskaa, teki mieli huutaa, potkia, hakata ja itkeä! Tätä jatkui muutaman supistuksen ajan, kunnes kätilö sanoi, että nyt saa ponnistaa ja minähän varmasti ponnistin! Ponnistin vain kerran   (muistaakseni) ja siinä se nyt oli, meidän oma ihana prinsessamme oli nähnyt ensimmäistä kertaa päivänvalon! <3 (Klo 05:53) 

Synnytyksen kesto:

1. vaihe alk. klo 03:30 kesto 2t 20min

2. vaihe alk. klo 05:50 kesto 3min 

istukka tuli ulos 5 min myöhemmin, eli koko synnytyksen kesto yhteensä 2h 28min!

Näin jälkikäteen ajateltuna, olen erittäin tyytyväinen siihen, että pete pakotti mut lähteen sairaalalle. Muuten ois meidän "heluna" saattanut syntyä kotona :D 

Ilokaasu, paras ystäväni synnytyksessä! 

Ilokaasun jälkeen olo oli kuin Lapintuvan pihalla olis seisonut valomerkin jälkeen :D