Masennusta(ko)?

Noniin, monen päivän tauon jälkeen oon taas palannut kirjoittelemaan. 
Pete on monena iltana kysynyt että meinaanko "blogata", mut täytyy myöntää että olen vastannut vaan että en jaksa. Vaikka todellisuudessa mulla ei ole ollut mitään kiinnostusta tulla kirjoittamaan. 
Pelkkä ajatuskin siitä, että tulisin kirjoittamaan edes vähän tänne, on ollut todella vastenmielistä. Mistä se johtuu? En tiedä. Tai sitten en vaan halua tietää. 

No mutta kuitenkin. 
Nyt on taas uusi inspiraatio tullut tämän blogin suhteen, ja sehän on pääasia :) 

Tänään on ollut henkisesti ja hieman fyysisestikin rankka päivä, jonka seurauksena olen todella väsynyt. Mulla nimittäin alkoi aamulla puoli kymmenen paikkeilla supistelemaan säännöllisin väliajoin, n. 10-15 min välein. Ja sitä jatkui koko päivän, vasta äsken illalla, salkkareitten jälkeen loppui. Eihän siinä mitään jos nuo supistukset olisi olleet kivuttomia, mutta kun ei. Mutta eivät ne onneksi olleet mitään sietämättömän kipeitäkään, niin pärjäsin kotona niiden kanssa eikä tarvinnut synnärille lähteä odottelemaan, mikä olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut ihan turhaakin. 
Toivottavasti saisin nyt ensiyön nukuttua rauhassa, ja mielellään pitemmissä kuin puolen tunnin pätkissä niinkuin tähän asti on mennyt jo monta viikkoa. 
Ois niin ihana vaan nukahtaa illalla ja tietää että aamulla herää pirteänä. Mutta kun ei. Illalla kun menen nukkumaan niin masentaa jo valmiiksi se, että tiedän, että kohta mä herään taas liitoskipuihin tai supistuksiin. 
No onneksi nämä ovat taas kohta ohitse, ja sitten saan herätä vauvan itkuun, joka onkin paljon mielekkäämpää puuhaa :)

Tänään sain vihdoin aikaseksi pestä vauvanvaatteita :)