6 viikkoa, eli 42 päivää enää laskettuun aikaan.
Kipeitä supistuksia, selkäkipua, lonkkakipuja, liitoskipuja, ja muutenkin turvonnut olo siihen päälle. Näistä on ilmeisesti minun loppuraskaus tehty. Oon nyt jo väsynyt näihin kipuihin ja särkylääkkeiden voimalla on mentävä eteenpäin.
Mä niin toivoisin, vaikka ei saiskaan, että tää vauva syntyis jo.
Oon oikeasti tosi väsynyt tähän raskaana olemiseen, vaikka mahakaan ei ole mikään mahottoman suuri, mut onneks jokainen päivä vie lähemmäs laskettua aikaa, jotakin positiivista edes :)
Tänään, ihan yhtäkkiä, mä tajusin että laskettuun aikaan ei oo enää mikään pitkä aika. Oikeesti 42 päivää! (6vk kuulostaa paljon pitemmältä ajalta, joten siks puhun päivistä enkä viikoista;))
Meil on siis enää tosi vähän aikaa valmistautua tän toisen lapsen tuloon. Okei, henkisesti ollaan siihen valmistauduttu jo aikoja sitten, mut että fyysisesti. Me ei olla tehty vielä oikeen mitään hankintoja vauvaa varten. Paitsi sisarrattaat on hankittu, tosin nekin on vielä hakematta.
Joo vaatteitakin meiltä löytyy jonkin verran, ja Ivalosta mun hyvältä kaverilta joka on myös siis vauvan tuleva kummi, on tulossa pussillinen vaatteita, ja niillähän me sitten jo pärjätäänkin pitkän aikaa.
Mutta mitä muuta me tarvitaan? Mun pää lyö ihan tyhjää, vaikka tää ei ole mikään uusi juttu meille.
Sain viime viikolla kuulla, että mun hyvä kaveri odottaa myös vauvaa. Voidaan siis yhdessä jutella ja funtsailla vauvajuttuja, eikä tarvi yksin munkaan stressata. :)
Ja siis en tarkoita etteikö pete välittäis vauvajutuista, mutta siis ihan naisten kesken voi nyt mietiskellä ja pähkäillä :)
No mutta nyt oon jo niin väsynyt, että suuntaan kohti makkaria ja lähen treffeille nukku-matin kanssa! Heipsankeikkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti