Vain elämää, ei sen enempää..

tiistai 15. toukokuuta 2012

Peten ja minun tarina

Pete ja minä tavattiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2009. 
Pete tuli silloin Kankaanpäästä töihin Saariselälle, ja sieltä kävi sitten tekemässä viikonloput töitä Ivalossa, Peten ammatti oli silloin karaokevetäjä/DJ. Ja ei oo siis vaikea arvata että baarissa ollaan tavattu ensimmäistä kertaa, ja vieläpä peten ensimmäisenä "Ivalo-iltana." 
Ollaan edetty peten kans tosi nopeesti meidän suhteessa, mutta mitä väliä, se on tuntunut meistä molemmista hyvältä ja oikeelta vaihtoehdolta. 
Joulukuussa 2009 mentiin kihloihin. Moni mun kaveri on varmastikin ajatellut silloin että minkä takia pitää mennä niin pian kihloihin ja että mikä kiire meillä on. Mutta mulle ja petelle oli heti selvää että  meidän kihlaus oli ensiaskel yhteiseen tulevaisuuteen, eikä mikään "leikkimielinen teinikihlaus".
Tammikuussa 2010 muutettiin sitten jo saman katon alle Ivaloon. Siinä vaiheessa aloin huomaamaan et mun kaverit rupes katoomaan, ja suureksi osaksi sen takia et ne ei hyväksyny mun ja peten seurustelua. Hankala sanoo miks, mut epäilen erittäin suureksi syyksi sitä että mä muutuin, myönnän tosiaankin että muutuin, mut omasta mielestäni parempaan suuntaan; vähensin juomista ja baareissa kulkemista heidän kanssaan. 

Maaliskuussa 2010 tein positiivisen raskaustestin, ja moni varmaan miettii et Jaro on ollut vahinko, mutta mä kerron teille, että ei ollut. Oltiin Peten kans puhuttu että jos lapsi tulee niin sitten sen on tarkoitus tulla, ja siksi olinkin tosi iloinen plussatestistä, ja pete myös :) 

Mutta ei meidän alkusuhde ollut milläänlailla helppoa aikaa tai ruusuilla tanssimista, nimittäin petellä oli silloin alkoholiongelma, ja se vaikutti todella paljon mun oloon. Olin välillä tosi masentunut ja huolissaan petestä kun pete oli töitten jälkeen jäänyt ryyppäämään kavereidensa kanssa eikä ollut mulle ilmoittanut mitään. 
Ja oliskin ne ryyppäyskerrat jääneet vain muutamiin edellämainittuihin kertoihin, mutta kun ei. Pete joi päivittäin. Oli töitä tai ei.
Eikä siinä peten juomisessa muuten ois ollut muuten mitään ongelmaa, mutta kun pete muuttui humalassa aivan eri ihmiseksi. En tuntenut peteä enää silloin. 

Mutta onneksi toukokuussa 2010 pete haki apua juomiseensa ja on siitä asti ollut nyt täysin raittiina, parin viikon päästä meillä onkin siis aihetta juhlaan :) Olen todella ylpeä miehestäni :) 
Kesällä 2010 alettiin suunnittelemaan meidän häitä, joita sitten vietettiin syyskuussa 2010, ja lokakuussa 2010 Jaro syntyi. 

En nyt osaa tämän pitemmästi kirjoittaa meidän tarinaa, mutta kysykää jos tulee jotain mieleen, minä kyllä vastaan :) 

Äitiys muutti minua erittäin paljon, parempaan suuntaan. Ennen peteä ja Jaroa olin, miten sen voisin nyt sanoa, no "VILLI JA VAPAA" vois kuvata mun luonnetta silloin aika hyvin. 
Olin joka viikonloppu kännäämässä kavereiden kanssa ja välillä myös viikollakin... se sopi minun elämään silloin, mutta nyt olen erittäin tyytyväinen "uuteen minääni". 
Rakastan peteä ja Jaroa yli kaiken ja tykkään olla kotiäitinä, viihdyn kotona Jaron kans, ja en millään malta odottaa että tämä toinen pikkunen syntyisi jo ja saataisiin meidän kotiin uudestaan vauvantuoksuista-arkea :) 
Ja täytyy myöntää että vaikka viime syksynäkin oli mahdollisuuksia jolloin oisin voinut lähteä kavereiden kans baariin ryyppäämään niin ei mulla huvittanut. Musta on tullut varmaankin kauheen tylsä ihminen ;) 
Loppuun ajattelin sit viel laittaa muutamia kuvia mun ja peten seurustelun "alkuvaiheista" :) 

Joulukuu 2009 meidän ensimmäinen yhteinen joulu

Heinäkuu 2010 Jaro massussa
Jaron ristiäiset joulukuussa 2010

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti