Mietteitä.

Mulla on taas muutaman päivän ollut hankaluuksia kirjoittaa tänne mitään. Johtunee varmaankin siitä että itselläni ei ole ollut mikään paras olo, joka iltaiset supistelut ja kaikki muu paska siihen päälle, niin ei kivaa. 
No mutta tänään on ollut kiva päivä pitkästä aikaa, tai ainakin tää päivä alkoi kivasti, iltapäivä ja ilta on mennyt suoraan sanottuna ihan päin persettä, johtuen peten jatkuvasti muuttuvista työajoista. Tänäänkin piti päästä töistä klo 16.00 mut tässä sitä edelleenkin odottelen kotia... 
Muutenkin on ollut huonompi viikko parisuhteen kannalta niin nää ylipitkät työpäivät ei kyllä helpota oloa yhtään. 
Onneksi mulla on kuitenkin maailman ihanin poika, joka osaa kyllä piristää. Jos Jaro huomaa että olen allapäin, niin se juoksee suoraan mun syliin ja halaa erittäin lujasti. Voiko siinä mitään muuta kuin piristyä? Ei tosiaankaan. 

Tänään tosiaan aamulla kaveri soitti ja kyseli että voisiko tulla kyläileen, no minähän en kyllä pane yhtään vastaan että tääl käy joku muukin kuin pete. Mulla tulee niin hyvä mieli kun saa puhuttua jonku muunkin kuin peten kans. :) 
Tällä hetkellä musta ei tunnu yhtään et pete on mun aviomies, vaan pikemminkin kämppis, jonka kans mulla on yhteinen lapsi. 
Kaikki päivät menee nykyään petellä töissä iltaan asti ja mä hoidan sil välin kaikki kotihommat ja Jaron. Ja tiedän, siittähän mulle maksetaan kotihoidontukea, mut pitemmän päälle mä en jaksais kyl tällästä. Musta ei kyl ikinä ois yksinhuoltajaksi. 

Tänään käytiin Jaron kans puistossa ja tässä muutamia otoksia siittä :)

Löysin nuo skeittarit Jarolle facen kirpparipalstalta. Aivan käyttämättömät ja hintaa 6 €,
Jaro tykkää ja äiti tykkää :) 

mulla ei siis ole mustasilmä, vaan tuo on joku roska Jaron pipossa :D